Geneven kongressikeskuksessa on koolla parituhatta kokousedustajaa. Paikalla on 180 Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun kansallisen yhdistyksen edustajaa, mutta viralliset diplomaatit eli ulkoministeriöiden edustajat myös yli 190 Geneven sopimukset allekirjoittaneesta valtiosta. Tämä tarkoittaa sitä, että kokouksessa käsiteltävä tieto leviää heti ympäri maailman, kun puhutaan esimerkiksi sodan sääntöjen rikkomisesta tai lääkinnällisen avun lisääntyneistä esteistä. Jokainen hallitus saa siis kokousedustajiltaan raportin, mutta hallitukset allekirjoittavat myös avustustoimintaan liittyviä sitoumuksia.

Muuttaako tämä sitten jotakin? Varmasti, mutta ei kaikkea. Valitettavasti suurin osa nytkin käynnissä olevista aseellisista konflikteista eivät ole valtioiden välisiä vaan maiden sisäisiä yhteenottoja, joissa erilaiset ryhmittymät taistelevat maan hallitusta tai toisiaan vastaan. Nämä ryhmät eivät lähetä Geneven kokoukseen edustajiaan!

Avustustyö on vaikeutunut

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean puheenjohtaja Jacob Kellenberger ilmaisi omassa puheessaan syvän huolen: avustustyöntekijöiden toimintakenttä on nopeasti muuttumassa ja auttajat kohtaavat nykyään uskomattomia vaikeuksia ja turvallisuusriskejä. Alla muutama rivi Kellenbergerin puheesta vapaasti suomennettuna.

Avustusoperaatioita estetään ja kielletään joskus poliittisin perustein, kun niiden katsotaan olevan uhka valtion itsemääräämisoikeudelle tai kun niiden ajatellaan laillistavan ei-valtiolliset aseelliset ryhmittymät. Sotilaiden lisääntynyt humanitaarinen avustustoiminta - etenkin aseellisten konflitien yhteydessä - voi aiheuttaa vakavia esteitä sille, että humanitaarinen avustustoiminta nähdään riippumattomana, puolueettomana ja pelkästään humanitaarisista lähtökohdista toteutettuna toimintana.

Yhä useammin avustustoiminta estetään hallinnollisilla esteillä ja toimenpiteillä. Viisumeja on vaikea saada, avustustarvikkeiden maahantuloon asetetaan esteitä, asiakirjojen käsittelyä hidastellaan ja erilaisia tarkastuksia lisätään.

Humanitaarisen avustustoiminnan keskeisimmät huolenaiheet liittyvät turvallisuuskysymyksiin. Meneillään olevat aseelliset konfliktit ovat hyvin monimutkaisia ja niitä käydään pieniin ryhmiin hajonneiden joukkojen voimin tai niiden kesken. Avustustyötä tekevien on vaikea saada yhteyttä näihin ryhmittymiin. Neuvotteluyhteys taas tarvittaisiin, jotta avustustyön turvallisuus pystyttäisiin takaamaan. Hyökkäykset avustustyöntekijöitä vastaan, tai työntekijöiden ja avustuskuljetusten kaappaukset ovat lisääntyneet. Tämä kaikki on johtanut siihen, että avun tarpeessa olevia on entistä vaikeampi saavuttaa. Siksi kymmenien tuhansien siviilien kohtalo on vaakalaudalla.

Nyt tiedossa olevien vaikeuksien takia Punaisen Ristin kansainvälisessä konferenssissa on enemmän kuin ajankohtainen. Samalla meidän tulee muistaa, että avustustoiminnan onnistuminen ei ole pelkästään muiden käsissä. Myös avustustyötä tekevien on huolehdittava siitä, että työ avun ja suojelun tarpeessa olevien auttamiseksi on tehokasta ja luotettavaa.

Kuka noudattaa sääntöjä?

Kokouksen avajaispäivä käytettiin lähes kokonaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja Geneven sopimusten ympärillä. Hallitusten ja Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun edustajat käyttivät kymmeniä puheenvuoroja, joissa vaadittiin hyväksyttyjen kansainvälisten sopimusten noudattamista ja niiden merkityksen korostamista.

Huoli tuntui olevan yhteinen: taistelujen keskellä yhä useammin siviilit joutuvat kärsimään, heitä kohtaan tehdään jopa tarkoituksellisia hyökkäyksiä, naisia raiskataan ja loukkaantuneilta tai haavoittuneilta estetään hoitoon pääsy.

Humanitaarisen oikeuden noudattamisesta puhuminen on useimmiten hyvin eettistä ja moraalista. Säännöt määrittelevät aika tarkasti, miten sodassa pitäisi toimia. Silti sääntöjä eivät riko vain epämääräiset aseellisen rosvojoukot. Myös länsimaiden armeijat rikkovat sääntöjä. Tähän asiaan liittyi kokouksen kiivain yhteenottokin.

Pakistanin hallituksen edustaja hyökkäsi puheenvuorossaan niin kiivaasti Yhdysvaltoja vastaan, että kokouksen puheenjohtaja joutui keskeyttämään puheenvuoron ja korostamaan, että Punaisen Ristin kansainvälinen konferenssi ei ole poliittinen foorumi. Pakistanin puheenvuoro liittyi Nato-joukkojen ilmaiskuun, jossa lähes 30 pakistanilaista rajavartijaa kuoli vain muutama päivä sitten.

Miten Stenbäckin kampanja sujuu?

Tärkeiden kokousasioiden keskellä suomalaisdelegaatiolla riittää Genevessä myös jännittämistä. Huomenna keskiviikkona käydään Punaisen Ristin pysyvän komission vaali. Kansainvälinen konferenssi valitsee viisi edustajaa tähän tärkeään pysyvään komissioon. Yksi seitsemästä ehdokkaasta on ministeri Pär Stenbäck, kokenut kansainvälinen diplomaatti ja vahva Punaisen Ristin liikkeen mies.

Stenbäckin "kampanja" on kiinnostanut myös suomalaisia kotona. Tänäänkin olen vastannut kahteen tiedusteluun, joissa on kysytty, miten Pärren kampanja sujuu? Ja vastaukseni on ollut, että kampanja on sujunut hyvin, mutta lopputulos tiedetään vasta keskiviikkoaamuna. Stenbäckin tiukimmaksi kilpakumppaniksi arvellaan toista eurooppalaista, eli italialaista Massimo Barraa. Hän on tällä hetkellä pysyvän komission jäsen ja haluaa uudistaa paikkansa.

Massimo Barran tukijoukot käyvät tiukkaa, Välimeren tyylillä höystettyä kampanjaa. Siihen kuuluu tietysti suoraviivainen oman ehdokkaan kehuminen mutta myös pieniä "ohareita".  Stenbäckin kannattajat ovat luottaneet pohjoismaiseen asialinjaan!

Tiistai-iltana Suomen pysyvä edustusto Genevessä oli kutsunut kokousvieraita vastaanotolle tapaamaan ehdokas-Stenbäckiä. Reilu sataviisikymmentä tuli, mukana arvovaltaisia vieraita kuten Hollannin Punaisen Ristin edustaja prinsessa, Margaret ja Amerikan Punaisen Ristin puheenjohtaja, entinen USA:n Helsingin lähettiläs Bonnie McElveen-Hunter.

Hannu-Pekka Laiho