Ensimmäinen fakta: jos katastrofi iskee Suomeen juhlapyhinä, kohtaamme ongelmia.

Toinen fakta: jos onnettomuus tai katastrofi on mittava, pelastusoperaatio vie päiviä.

Kolmas fakta: Suomessa ei edelleenkään osata yhteistyötä.

Ymmärrän, että sähkön katkeaminen on ollut tuhansille ihmisille valtava katastrofi. Sairaita omaisiaan kotona hoitaville, pienten lasten vanhemmille, heikkokuntoisille vanhuksille, maitotilallisille ja muille elinkeinonharjoittajille, joille sähkö on selviytymisen ehto.

On selvää, että energiayhtiöiden valmius hoitaa näin mittavaa luonnonkatastrofia on ollut puutteellinen. Muutoksia tarvitaan. Mutta olisi myös järkevää ymmärtää, että jos kymmeniätuhansia puita kaatuu linjoille niin taajamissa kuin synkissä erämaissa, ei katkosten korjaaminen tai tuhoutuneiden pylväiden uusiminen suju ihan hetkessä.

Pelastetaan edes itsemme

Ministerit ovat julkisissa – vähän myöhässä tulleissa – lausunnoissaan sälyttäneet kaiken vastuun energiayhtiöille. Tässä ”pelastetaan edes itsemme” – tunnelmissa ei ole uskallettu katsoa peiliin ja kritiikistä on tullut joskus jopa koomista.

Aika vähälle huomiolle on jäänyt se järkyttävä tosiasia, että viranomaisten pelastustoiminnan teleyhteyksiä varten rakennettu VIRVE-puhelinverkko takkuili jo tapaninpäivänä ja kaatuili vielä välipäivinäkin. Sisäministeri Päivi Räsänen sanoi, että verkko ei toiminut, koska sähköä ei ollut ja akut eivät riittäneet.  Kukaan ei kysynyt tätä kysymystä: miten ihmeessä katastrofitilanteessa ensiarvoisen tärkeä viranomaisverkko voi olla rakennettu niin, että sen sähkönsaantia ei ole kaikissa tilanteissa turvattu? Eikö Virve-verkon pitäisi olla juuri sellainen, joka kestää päivienkin tai viikkojen sähkökatkokset?  Eivät kai alimitoitus ja puutteet ole sähköyhtiöiden vika?

Puolitoista vuotta sitten myrsky kaatoi metsää Keski- ja Itä-Suomessa tuhansia hehtaareita. Kaatuvat puut katkoivat sähkölinjoja ja tuhansia talouksia oli ilman sähköä yli viikonkin. Viranomaiset antoivat tuolloin 14 määräystä siitä, miten asioita pitäisi korjata, jotta tulevaisuudessa katkoilta vältyttäisiin. Nyt lausuntoja antaneet viranomaiset totesivat, että jossain päin Suomea uusia määräyksiä on toteutettu, mutta ei kaikkialla. Kukaan ei kysymys tätä kysymystä: miksei annettujen määräysten toteutumista ole valvottu?

Miksei tiedotettu radiossa?

Tapani- ja Hannu-myrskyjen uhrit ruuhkauttivat hätäkeskukset, kun eivät päässeet sähköyhtiöiden päivystysnumeroihin. Todellisessa hädässä tai onnettomuuksissa olleet eivät päässeet hätäkeskuksiin. Nyt syytettiin sähköyhtiöitä siitä, etteivät he pystyneet ottamaan vastaan 600 000 – 700 000 puhelua vuorokaudessa. Että asiakaspalvelu on alimitoitettu ja pitää korjata. Kukaan ei kysynyt tätä kysymystä: jos viranomaiset huomasivat, että hätäkeskukset tukkeutuivat, miksei Yleisradion kautta välitetty viranomaistiedotuksia siitä, että sähkökatkojen takia ei saa soittaa hätänumeroon? Mikseivät viranomaiset avanneet kriisitilanteessa omaa palvelunumeroa, jos sähköyhtiöiden kapasiteetti ei riittänyt.

Hätäkeskukset tukkeutuivat hätääntyneiden, mutta ei hädässä olevien, ihmisten puheluista. Nyt syyn meni energiayhtiöille. Mutta kukaan ei kysynyt tätä kysymystä: jos Suomea kohtaa jättikatastrofi, jossa on kymmeniätuhansia hädässä olevia, riittääkö hätäkeskusten kapasiteetti? Nyt ei riittänyt, se tuli jo todistettua!

Suomessa on laadittu erilaisia virallisia kriisistrategioita – siis sellaisia yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisstrategioita – viranomaisia ja koko yhteiskuntaa varten. Yksi kulkee YETTS:n nimellä ja sitä päivitettiin juuri vuosi sitten. Siinä määritellään eri viranomaisten välinen yhteistyö, mutta myös kolmannen sektorin rooli hätätilanteissa. Joissakin kunnissa on hälytetty apuun SPR:n, VPK:n ja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun vapaaehtoisia, mutta vain muutamalla paikkakunnalla. Kukaan ei kysynyt tätä kysymystä: miksi viranomaiset eivät käyttäneet kaikkia käytettävissä olevia resursseja?  Pelastusoperaatiossa tarvittiin paljon muitakin henkilöitä kuin ammattitaitoisia sähköasentajia tai metsureita. Monen sähkönsä menettäneen ihmisen mieli olisi saattanut rauhoittua, jos heidän talollaan olisi vieraillut joku – vaikka vain vapaaehtoinen, joka olisi vienyt tiedon sähkökatkosta eteenpäin. Näin olisi turhaa paniikkia lievennetty.

Liikaa luvattiin

Seitsemän vuoden takaisen tsunamin kompastuskiviä olivat tiedottamisen takkuilu. Sama toistui siis nytkin. Silloin viranomaiset myös antoivat lukuisia lupauksia siitä, miten yhteiskunta rakentaa järjestelmiä, joissa tiedonkulku ja auttaminen  tehostuvat. Jo silloin tiesin, että lupaukset tulevat aiheuttamaan ongelmia. Ihmisille luotiin kuva siitä, että kaikissa tilanteissa ”yhteiskunta” tulee apuun, ottaa vastuun ja toimii nopeasti. Tämä on väärä lupaus.

Punainen Risti koettaa epätoivoisesti levittää viestiä siitä, että jokaisen ihmisen ja jokaisen kotitalouden pitää laatia itselleen oma varautumissuunnitelma hätätilanteita varten. Pitää osata antaa ensiapua, pitää hankkia kotiin taskulamppu, pattereilla toimiva radio, kännykän hätälatauslaite, sammutin – vain muutamia mainitakseni.

Tulevinakaan vuosina yhteiskunta ei pysty varautumaan kaikkiin mahdollisiin onnettomuuksiin ja kriisitilanteisiin niin, ettei ihmisten omaa panosta tarvittaisi. Naapuriapu tulee jatkoissakin olemaan selviytymisen ehto.

Hyvää uutta vuotta!

Hannu-Pekka Laiho
viestintäjohtaja
Suomen Punainen Risti