”Rakkaus paistaa läpi”

 Joukkoon on ollut helppo tulla ja olen saanut ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito jatkuu yhä, paimiolainen omaishoitaja Annikki Mäkinen kertoo iloisena.

 Takana on Punaisen Ristin omaishoitajien Hyvinvointia arkeen –kurssi. Seitsemän tapaamiskertaa sisälsi niin fyysisen kunnon mittausta ja ylläpitoa kuin mielen virkistystäkin. Lisäksi osallistujat saivat aimo annoksen tietoa siitä, miten omaa jaksamistaan omaishoitajana voi edesauttaa.

 Hurmaava alku

 Mäkinen löysi kurssin uuvuttuaan omaishoitajana. Omassa kodissaan asuvan 94-vuotiaan äitinsä omaishoitajana hän hoitaa äitinsä arkiasioita päivittäin. On hoitanut jo kymmenen vuotta.

­- Äiti on aktiivinen henkisesti ja hänellä on hyvä muisti, mutta viime vuonna uuvuin kunnolla ja hain apua kaupungilta, Mäkinen kertoo.

 Elokuussa Mäkinen löysi itsensä SPR:n vertaistukiryhmästä, Hyvinvointia arkeen –kurssi alkoi joulukuussa.

- Kurssin alku oli hurmaava, Mäkinen muistelee Johanna Kurkelan konserttia.

 Totuus silmille

 Samaa konserttia kuuntelemassa oli myös paimiolainen Lauri Partanen. Partasen elämään omaishoitajuus tuli yllättäen vuonna 2002. Tuolloin hänen vaimonsa lähti sairaalaan päiväkirurgian puolelle, pienehkö toimenpide epäonnistui ja ennen aktiivinen ja liikkuvainen nainen olikin liikuntakyvytön.

- Totuus lävähti silmille, mutta halusimme kuitenkin pärjätä kotona, Partanen kertoo.

 Vuodet ovat olleet sopeutumista uuteen tilanteeseen. Viime syksynä posti toi Partaselle kirjeen Hyvinvointia arkeen -kurssista.

- Kurssista on pelkkää hyvää sanottavaa. Vaikka ei hyvin tietäisi muiden asioista, niin muista saa silti vertaistukea ja rakkaus paistaa läpi, Partanen kuvailee ilmapiiriä.

 Etuusasiat turhauttavat

 Kurssin sisällöstä Partasta ja Mäkistä puhuttaa eniten osio Kelan-etuuksista, joita kummankin mielestä olisi voinut käsitellä enemmän. Aihe herättää monenlaisia tuntoja ja byrokratian kiemuroissa herää ajoittain myös ärtymys. Partanen puuskahtaa Kelasta saatavan tiedon olevan usein myös ristiriistaista ja tietoa on ylipäätään vaikea saada.

 Etuusasioiden lisäksi Partanen toivoisi omaishoitajien saavan myös omaishoitajuuden alkaessa enemmän opastusta ja ohjeistusta uuteen tilanteeseen, että ei tarvitsisi tuntea olevansa yksin. Omaishoitajuuden alussa luodut tukiverkostot voivat kantaa kauas.

 Tärkeät lapsenlapset

 Mäkisen ja Partasen juttelussa keskeiseen asemaan nousevatkin juuri omaishoitajien kunnolliset tukiverkot sekä ymmärtävät ja kuuntelevat kaupungin työntekijät osana tukiverkkoa. Aivan erityistä voimaa kumpikin kertoo saavansa lapsenlapsistaan.

- Elämässä on hyviä ja huonoja asioita ja kun ymmärtää sen ja oman osansa niin jaksaa niitä huonojakin asioita, Partanen kiteyttää.

Maija Pokkinen