Hyvinvointipäiviltä ripaus luksusta omaishoitajan arkeen

Omaishoitajuus tuli helsinkiläisen Essi Kailan elämään täysin yllättäen hänen esikoisensa sairastuessa vakavasti kymmenkunta vuotta sitten. Neljävuotiaaksi täysin terveenä ollut tytär tarvitsi nyt jatkuvaa valvontaa ja lukuisat sairaala- ja lääkärikäynnit tulivat osaksi äidin ja tyttären elämää. Murrosiän kynnyksellä esikoisen tilanne meni entistä huonompaan suuntaan, samaan aikaan perheen kolmas lapsi syntyi kolme kuukautta liian aikaisin.
- Minusta tuli kahden lapsen omaishoitaja, Kaila huokaa.

 ”Pitää olla varuillaan ja läsnä”

 Kuopus taisteli lopulta kiinni elämään, eikä alun vaikeuksista muistuta enää muu kuin lonkkaongelmat. Jatkuva huoli ja stressi eivät ole kuitenkaan poistuneet Kailan elämästä.
- Vaikeaa on, kun pitää olla koko ajan varuillaan ja läsnä. Esikoisen tilasta on koko ajan kauhea huoli. Välillä on pitkiä hyviä jaksoja ja sitten taas huonompia. Stressistä ei saa lepoa.

 Yksinhuoltajana Kaila tuntee myös vastuun valtavaksi ja stressaavaksi.
- Kun ei ole sukulaisiakaan auttamassa on yhteiskunnan eri instanssien tuki tärkeää, hän pohtii.

 Hyvinvointiviikonlopusta hengähdystauko

 Helsingin kaupungilta saamansa avun ja tuen lisäksi Kaila kiittelee eri järjestöjen tarjoamaa tukea. Keväällä hän osallistui Punaisen Ristin järjestämään omaishoitajien hyvinvointiviikonloppuun Kirkkonummella. Hyvinvointiviikonlopun Kaila koki hienoksi hengähdystauoksi arjesta.
- Långvik oli ihana paikka, oikeaa luksusta. Oli kaunista ja hyvää ruokaa ja aivan ihanaa oli, että ruoka tarjoiltiin pöytiin, saattoi vain istua. Tuntui aivan ihmeelliseltä.

 Hyvinvointipäivät tarjosivat Kailalle myös mahdollisuuden tavata ja kuunnella muita omaishoitajia. Vertaistuki on hänelle positiivinen voimavara, joka vie eteenpäin. Myös hyvinvointipäivien luento-osuuksien annin Kaila koki positiivisena, vaikka olisikin toivonut, että luentoja olisi ollut hiukan vähemmän.

 Omaishoitajastatus tekee näkyväksi

 Punaisen Ristin hyvinvointipäiville oli mahdollista hakea myös niiden, joilla ei ole virallista omaishoitajastatusta. Essi Kaila kokee kuitenkin merkityksellisenä sen, että hän on virallisesti tunnustettu omaishoitaja.
- Sallin omaishoitajana itselleni sen, että on raskaampaa, se myös huomioidaan ja tulee näkyväksi itselle ja yhteiskunnalle.

Kailan tyttären sairastuessa omaishoitajuuden käsite oli vielä melko vieras. Kaila kuuli asiasta ensimmäisen kerran vasta kuopuksensa synnyttyä, seitsemän vuotta tyttärensä sairastumisen jälkeen.
- Istuin hiekkalaatikolla ja naapuri mainitsi asiasta, hän muistelee.

 Takaisin työelämään

 Tulevaisuuden Kaila näkee mennyttä kevyempänä. Esikoisen sairaus on pysynyt lääkityksellä kurissa ja Kaila iloitsee vasta saadusta lääkärin lausunnosta – tytär saa ajaa mopokortin. Päällimmäisenä Kailan mielessä on paluu työelämään useamman kotona vietetyn vuoden jälkeen. Ajatus Punaisen Ristin vapaaehtoisen roolistakaan ei ole Kailalle vieras - sitten tulevaisuudessa.

Maija Pokkinen