Miinojen vastaisen päivän tavoitteena on lisätä tietoisuutta miinojen vaaroista sekä miinantorjunnan tärkeydestä niissä maissa, joissa miinat ja muut sota-ajan räjähteet ovat vakava turvallisuusriski, este taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle sekä rauhanrakennukselle.

Jalkaväkimiinojen ja rypäleaseiden käytön on loputtava, Yves Daccord

Punainen Risti korostaa, että jalkaväkimiinat ja muut räjähteet tappavat ja vammauttavat nimenomaan siviilejä vielä pitkään väkivaltaisuuksien loputtua.  

–Kansainvälisen yhteisön on jatkettava toimintaansa niin kauan kuin ihmisiä kuolee tai haavoittuu jalkaväkimiinoista, rypäleaseista tai muista sodanaikaisista räjähteistä, sanoo Yves Daccord Punaisen Ristin kansainvälisen komitean johtaja.

Miinat ja muut räjähteet eivät ole ainoastaan kauan sitten päättyneiden sotien perintöä, vaan ne aiheuttavat uhkaa yhtälailla nykyisillä konfliktialueilla. Libyassa sodanaikaiset räjähteet estävät ihmisiä palaamaan koteihinsa, hidastaen samalla jälleenrakennustyötä.

1960-luvulta lähtien lähes 70 maahan on kylvetty yhteensä noin 110 miljoonaa maamiinaa sotien ja konfliktien aikana. Suurta osaa ei ole raivattu pois ja miinat aiheuttavat yhä dramaattista tuhoa siviiliväestön keskuudessa.

Jalkaväkimiinojen räjähdyksissä kuolee joka vuosi arviolta 10 000 ihmistä ja vielä useampia vammautuu vakavasti.  Jalkaväkimiinojen haittoja on jo pitkään pyritty vähentämään kansainvälisin toimin, mutta miinat ja muut räjähtämättömät taisteluvälineet aiheuttavat yhä vaaraa noin 65 maassa.

Kansainväliset sopimukset pelastavat henkiä

Miinojen ja muiden räjähteiden aiheuttamaa kärsimystä voitaisiin huomattavasti vähentää, jos kaikki maat allekirjoittaisivat ja panisivat täytäntöön kansainväliset sopimukset, jotka tähtäävät aseiden aiheuttamien ongelmien poistamiseen.

Keskeisimmät niistä ovat Ottawan sopimus jalkaväkimiinojen kieltämiseksi sekä Oslon rypäleasesopimus.  Tänä vuonna 15 vuotta täyttävän Ottawan sopimuksen on allekirjoittanut 159 valtiota ja Oslon sopimuksen puolestaan 41 maata. Tavanomaisia aseita koskevan sopimuksen viides pöytäkirja sodan räjähtämättömistä jäänteistä on 76 valtion hyväksymä.

Genevessä 2003 tehty pöytäkirja tuli Suomen osalta voimaan loppuvuodesta 2006. Suomi liittyi Ottawan sopimukseen marraskuussa 2011 ja oli ennen liittymistään ainoa EU-maa, joka ei ollut allekirjoittanut sitä. Suomi ei ole allekirjoittanut Oslon sopimusta.

Punaisen Ristin mukaan jalkaväkimiinojen aiheuttamat kuolemat ja haavoittumiset ovat vähentyneet 75 prosentilla 1990-luvun puolivälin ajoista. Ennen vuonna 1997 hyväksyttyä Ottawan sopimusta jalkaväkimiinoja valmistettiin 54 maassa, nykyään enää 12 sopimukseen kuulumattomassa maassa. Jo 44 miljoonaa miinaa on tuhottu ja laillinen kauppa on lähes olematonta. 

Sodan arvet näkyvät pitkään

–Lainsäädäntö ei yksin riitä, vaikka onkin merkittävä saavutus itsessään, toteaa Yves Daccord.

Räjähteet silpovat ruumiin, mutta myös mielen.

Punainen Risti jatkaa miinojen ja muiden räjähteiden uhrien tukemista, kuntouttamalla ihmisiä fyysisesti ja psyykkisesti sekä tukemalla heidän yhteiskuntaan sopeutumistaan. Lisäksi ihmisten elinkeinoja pyritään turvaamaan. Vuonna 2011 Punaisen Ristin kansainvälisellä komitealla oli miinaohjelmia 27 maassa.

Suomi tukee ulkoministeriön varoin Punaisen Ristin kansainvälisen komitean miinaohjelmia. Tällä hetkellä tuki on suunnattu Irakiin ja Tšadiin.