Sairaanhoitaja Jaana Ihalainen hinkkaa puolikkaalla klooriveteen kastetulla muovilakanalla parhaat päivänsä nähnyttä sairaalasänkyä. Vieressä sairaanhoitaja Riitta Mäki-Vaurio putsaa samalla metodilla lastensänkyjä, joista niistäkin puuttuvat patjat.  

- Viikon alussa kun tulimme tänne koleraosastolle, täällä kyllä näytti hyvinkin lohduttomalta ja on sitä vieläkin, mutta olemme saaneet hiukan paranettua tilannetta, Mäki-Vaurio kertoo Port Lokon piirisairaalassa Sierra Leonessa.

- Meillä on tänään lauantaisiivouspäivä ja ollaan kutsuttu myös siivoja paikalle, selittää Port Lokon suomalaistiimin kolmas terveysalan delegaatti, yleislääkäri Eila Rooseli.

Sairaalan oma siivooja tarkkailee kolmen naisen tehokasta toimintaa ja alkaa pian harjata lattialta mitä ilmeisemmin useiden viikkojen aikana kertyneitä roskia: ruiskuja, muovia -  ja tupakantumppeja. Lattia saa loppusilauksen uudella mopilla ja kloorivedellä.

- Kun tulimme tänne, siivooja pyyhki lattiaa entiseen tippatelineeseen kiedotulla vanhalla paidalla, Mäki-Vaurio kuvailee. 

Sairaalan koleraosasto on entinen sairaanhoitajaoppilaiden luokkahuone ja ilmeisesti huonokuntoiset sängyt oli haalittu paikalle ylijäämävarastosta. Huoneen seunustalla lojuu tosin neljä kokoamatonta kolerasänkyä. Teknikko Tiina Jakonen päättää koota sängyt yhdessä vuorossa olleen sairaanhoitajan Aisatu Kamaran kanssa.

- Nippusiteet päätyihin niin eiköhän ne pysy koossa, Jakonen tuumaa.

Ulkona sataa kaatamalla ja teknikko Keijo Mäkelä kasaa käytäväsyvennyksessä Sierra Leonen Punaisen Ristin vapaaehtoisten kanssa Suomesta tuotuja kolerasänkyjä. Port Lokoon sijoittunut Suomen Punaisen Ristin koleraoperaation toinen tiimi (toinen on Makenin kaupungissa) on tuonut sairaalaan myös koleran hoidossa tarvittavia lääketarvikkeita: nesteitä ja tipanlaittovälineitä.

- Ongelmana on, että täällä annetaan aika niukasti nesteitä. Me olemme työskennelleet sairaalan hoitajien kanssa ja näyttäneet esimerkkiä: juotamme potilaille enemmän,  olemme ostaneet mukeja, järjestäneet käsienpesupaikat ja tuoneet alustoja sänkyihin, Mäki-Vaurio listaa.

Paikalliset hoitajat eivät ole halunneet juottaa potilaita, koska pelkäävät silmittömästi koleratartuntaa. Tippahoito on hoitajalle helpompi, vaikkakin kalliimpi hoitomuoto.

Juuri kun siivousoperaatio on saatu päätökseen ja sängyt koottua, osastolle tulee iäkäs nainen tyttärensä kannattelemana.

- Hän on oksennellut, ei ole ripuloinut ja katsoisin, ettei hänellä ole vielä suurta nestehukkaa tässä vaiheessa. Eli päädyimme siihen, että aloitamme normaalin hoidon eli sokeri-suola-liuoksen juottamisen, kertoo naisen tutkinut Rooseli.

Aivan varmaa ei ole, että nainen potee juuri koleraa – samantyyppisiä oireita on myös alueella hyvin yleisessä malariassa.

- Tällä hetkellä se on ainoastaan kliininen diagnoosi. Testejä ei tehdä koska epidemia on päällä, mutta oletamme, että hän on kolerapotilas. Ja missään nimessä ei ole haitallista, että oksentavalle potilaalle annetaan sokeri-suola-liuosta, Rooseli täsmentää.

Potilas jää tarkkailuun, ja jos hänen tilansa huononee, aloitetaan nesteytys suonen kautta.

- Potilaat tulevat tänne terveyskeskuksista ja heitä on kaikenikäisiä. Nuorimmat ovat olleet viisivuotiaita, vanhin oli 80-vuotias mies, joka selviytyi, sairaanhoitaja Aisatu Kamara kertoo.

Hän kirjaa potilaskertomukset vihkoihin, joiden kansia koristavat kansainväliset jalkapallotähdet. Rooseli ja Mäki-Vaurio selaavat niitä mielissään.

- Nesteytys on parantunut ja myös  suun kautta annettavaa liuosta on annettu huomattavasti enemmän kuin ennen, Mäki-Vaurio ihastelee.

- Oikein kiva nähdä näitä hoitotuloksia – pienin askelin edetään, hän jatkaa.

Sanna Negus, Port Loko, Sierra Leone