Ensimmäinen kontakti paikalliseen voi ratkaista sen, kuinka maahan tuleva kotoutuu uuteen kotimaahansa.

– Tarvitaan yksi positiivinen kokemus, joku, joka hyväksyy sellaisena kuin olet. Kohtaamisen pitäisi tapahtua luontaisesti, mutta järjestöt luovat edellytyksen, että maahan tuleva voi osallistua monikulttuuriseen vapaaehtoistoimintaan, Punaisen Ristin järjestöjohtaja John Ekelund muistuttaa.

Punainen Risti on ottanut pakolaisia vastaan jo 1970-luvulla ja esimerkiksi ystävätoiminta on ollut tärkeä osa kotoutumista alusta lähtien. Punainen Risti järjestää maahanmuuttajataustaisille myös läksykerhoryhmiä ja kansainvälisiä klubeja, joiden kautta pyritään tutustuttamaan maahan tulleita ja paikallisia toisiinsa.

– Ystävätoiminnalla voi olla ratkaiseva merkitys yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta. Jos ihminen ei kiinnity, hän vetäytyy omaan turvalliseen verkkoonsa. Joku voi asua maassa vaikka 20 vuotta, muttei silti tunne paikallisia eikä osaa kieltä, Ekelund huomauttaa.

Jokaisen Suomeen saapuvan ei välttämättä tarvitse olla autettava – mutta kaikki voivat olla auttajia. Myös maahanmuuttajat voivat tulla mukaan Punaisen Ristin toimintaan auttamaan muita kotoutumisessa.

Yhdet heitä, toiset meitä

Vapaaehtoisten tekemä työ maahanmuuttajien arjen helpottamiseksi on vähintään yhtä tärkeää kuin viranomaispalvelut.

– Vapaaehtoistyön panoksilla saadaan laskettua niiden palveluiden kustannuksia, jotka kuuluisivat julkiselle sektorille, huomauttaa tutkija Pasi Saukkonen Helsingin yliopiston Etnisten suhteiden ja nationalismin tutkimuskeskuksesta.

Vaikka poliitikkojen juhlapuheissa monikulttuurisuus koetaan tärkeäksi, varsinaiset teot puuttuvat. Toisaalta on ongelmallista, jos poliittiset tavoitteet kotouttamisen edistämiseksi ovat liian kunnianhimoisia.

– Riskinä on, että kuilu poliittisten tavoitteiden ja resurssien välillä kasvaa. On parempi keskittyä niihin asioihin, joihin yhteiskunta on valmis sitoutumaan, Saukkonen toteaa.

Riittämättömien resurssien lisäksi toimivaa kotoutumista vaikeuttaa Suomessa vallitseva näennäismultikulturalismi.

– Suomessa on kaksi isoa kieliryhmää, kaksi kansankirkkoa, saamelaiset alkuperäiskansana, historiallisia vähemmistöjä ja nykyään myös uusia etnisiä ja kulttuurisia väestöryhmiä. Silti verrattuna Keski-Euroopan maihin Suomi on homogeeninen.

Kotouttamisen onkin oltava kaksisuuntaista ja myös kantaväestön tulee myös sopeutua siihen, kuinka tänne saapuneet muokkaavat yhteiskuntaa.

– Virallinen määritelmä lainsäädännössä on, että maahanmuuttaja osallistuu työelämään samalla oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttäen.

Saukkosen mukaan Suomessa on kuitenkin yhä vahva käsitys siitä, ketkä ovat oikeita suomalaisia: mitä kieltä he puhuvat ja miltä näyttävät. Yhdet ovat meitä, toiset heitä. Kansallisen identiteetin täytyy olla joustavampi.

– Suomalaisuus ei ole sitä, mitä se on aiemmin ollut. Muutokset on saatava mukaan käsitykseen aidosta suomalaisuudesta, Saukkonen korostaa.

John Ekelund ja Pasi Saukkonen puhuivat kotoutumisesta Suomen Punaisen Ristin kotouminen ja kolmas sektori -seminaarissa Helsingissä 29.9.