”Elämä kuitenkin jatkuu”

Ari Seppälä
Kuva: Ville Palonen / Suomen Punainen Risti

Ari Seppälä näki keväällä 2022 läheltä ihmisten häkellyttävän vahvan kriisinkestävyyden.

Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijät ovat oman alansa ammattilaisia, jotka auttavat kriiseissä ja katastrofeissa eri puolilla maailmaa. Heidät voidaan lähettää erilaisiin avustustehtäviin Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon kerättyjen varojen avulla.

Yksi heistä on Ari Seppälä, joka työskenteli keväällä 2022 Ukrainan avustusoperaatiossa. Seppälä on avustustyöntekijänä nähnyt läheltä ihmisten häkellyttävän vahvan kriisinkestävyyden.

– Tällaisessa kriisissä, oli se ihmisen aiheuttama tai luonnonkatastrofi, on aina hienoa nähdä, kuinka elämä kuitenkin jatkuu, vaikka kerralla menetetään paljon: normaali työ, asunto, koulut, ja harrastukset. 

Seppälä kertoo kohdanneensa työkomennuksellaan keväällä paljon paikallisia työntekijöitä, jotka olivat tulleet Itä-Ukrainasta maan länsiosiin. He toimivat Punaisen Ristin avustusoperaatiossa esimerkiksi autokuskeina tai tulkkeina.

– Lapset ja vaimot tässä tapauksessa menivät monesti ulkomaille, ja työntekijät kertoivat, kuinka onnellisia ovat, kun lapset ovat saaneet uusia kavereita ja päässeet kouluun. Sellainen toivo siinä kuitenkin on, Seppälä kertoo keskusteluistaan paikallisten työntekijöiden kanssa.

Kenttäkokemus tuo varmuutta lähteä kriisialueelle

Lähteminen tänä keväänä Ukrainaan ei varsinaisesti mietityttänyt Seppälää. Hänelle on ehtinyt kertyä kokemusta useista Punaisen Ristin eri avustusoperaatioista, kuten Dubaista, Tadzikistanista, Zimbabwesta ja Irakista.

– Olen käynyt monessa paikassa jo aiemminkin. Tokihan uutisissa lukee kaikenlaista, mitä siellä [Ukrainassa] on sattunut ja mitä siellä on menossa, mutta en ajatellut, että se olisi mitenkään haastavampi, vaikeampi tai turvattomampi kuin mikään muukaan, missä olen aiemmin ollut, Seppälä toteaa kotoaan Sodankylästä.

– Ehkä jollakin perheenjäsenellä, isällä tai äidillä, saattoi käydä mielessä huolia, mutta ei minulla itselläni käynyt.

Pystyyhän työtä tekemään vähän helpommassakin ympäristössä.
Ari Seppälä

Seppälä suhtautuu avustustyöhön kriiseissä ja katastrofeissa kaiken kaikkiaan käytännönläheisesti. Hän kuvailee omaa asennoitumistaan insinöörimäiseksi.

– Pystyyhän työtä tekemään vähän helpommassakin ympäristössä, mutta kyllä minä näen sen ihan työnä, ja niin siihen pitää suhtautuakin, Seppälä toteaa kokemusta äänessään.

– Mutta totta kai pitää olla muutakin motivaatiota kuin vain lähteä tekemään työtä.

Logistikot huolehtivat materiaaliavun perillemenosta apua tarvitseville

Seppälä on logistiikan ammattilainen. Ukrainan avustusoperaatiossa hän oli osa yhdeksän hengen logistiikkatiimiä, joka toimi Ukrainassa Lvivissä ja Puolassa Lublinissa. Molemmissa maissa hän toimi tiiminvetäjänä.

Logistikon tehtävänä avustusoperaatiossa on huolehtia avustustarvikkeiden perillemenosta, esimerkiksi organisoida kuljetuksia ja jakelua.

– Pyöritimme Puolassa ihan hyvän kokoista varastoa ja järjestimme kuljetuksia siitä eteenpäin avuntarvitsijoille. Tiiminvetäjänä jaoin tehtäviä oman tiimini sisällä. Yksi aika tärkeä juttu on koordinoida omaa tekemistä muiden toimijoiden välillä. Myös raportointi on tärkeää.

Puoliperävaunut täynnä avustustarvikkeita lähtivät Lublinin varastolta ympäri Ukrainaa ja Puolan rajalle. Paikan päällä jakelun hoitivat paikalliset Punaiset Ristit, jotka myös tuntevat paikalliset olosuhteet ja tarpeet parhaiten.

– Puolan Punaisella Ristillä ja Ukrainan Punaisella Ristillä on iso rooli jakeluiden järjestämisessä. Heidän tarpeidensa pohjalta nämä [avustustarvikkeet] yleisesti ottaen jakelupisteille menevätkin.

Kuvassa avustustarvikkeita Puolan varastolla maaliskuussa 2022 matkalla kohti Ukrainaa.
Kuvassa avustustarvikkeita Puolan varastolla maaliskuussa 2022 matkalla kohti Ukrainaa. Kuva: Caroline Haga / Punaisen Ristin kansainvälinen liitto

Ukrainan operaatio poikkeaa aiemmista avustusoperaatioista laajuudellaan

Avustustyöntekijänä Seppälä on ehtinyt nähdä monia luonnonkatastrofeja ja kriisejä läheltä. Ukrainan avustusoperaatio erosi hänen mukaansa aika paljon aiemmista operaatioista, joihin hän on osallistunut.

– Ensinnäkin se, että operaatio on todella laaja. On todella paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet lähtemään kotoaan liikkeelle. Toisena se, että itsellekin tuli yllätyksenä, kuinka iso alue Ukraina on. Välimatkat ovat pitkiä. Ihmiset, jotka tulivat rajan yli, tulivat eri alueille: Moldovaan, Romaniaan, Unkariin, Puolaan, suoraan Ukrainan rajan yli. Alue, jolla toimitaan, on todella suuri.

Seppälän mukaan Ukrainan operaatio eroaa maanjäristyksen tai tulvan jälkeen tehtävästä avustusoperaatiosta myös siten, että tapahtumat eivät ole ohi kertarysäyksellä: ne jatkuvat ja kehittyvät koko ajan.

Avuntarve on ollut Ukrainan kriisissä valtava ja pyyntöihin on kulloinkin pyritty vastaamaan. Keväällä Punaisen Ristin varastoilta lähetettiin suuria määriä materiaaliapua, kuten peittoja, patjoja, juomaa, ruokaa sekä perheille valmiiksi koottuna hygieniapaketteja.

– Parhaimmillaan 10–15 rekkakuormaakin saatiin varastoista päivittäin liikkeelle. Yhteen puoliperävaunuun mahtuu esimerkiksi 2 500 hygieniapakettia, Seppälä kertoo.

Eri taustoista tulevien ammattilaisten kohtaaminen antaa paljon

Jokainen avustusoperaatio on Seppälän mukaan erilainen, ja vasta paikan päällä näkee, millaiseksi työ muodostuu. Yllätyksellisyys ja siihen liittyvät ongelmanratkaisut tekevät avustustyöstä mielenkiintoista.

Vahvimmin mieleen jäävät kuitenkin kohtaamiset muiden ihmisten kanssa.

– Tässä logistiikan katastrofivalmiusyksikössä on kaikkein parasta se, että aina oppii uutta, kun on huippuammattilaisia paikan päällä eri taustoista. Siitä saa tosi paljon, Seppälä toteaa.