"Pahin kuivuus neljään vuosikymmeneen"

Tuuli puhaltaa navakasti ja nostattaa ruskean pölypilven, pienen paikallisen hiekkamyrskyn.

Scolastica Esekon laskee vettä kanisteriin, nostaa sen päänsä päälle ja lähtee ryhdikkäästi kotimatkalle. Matka ei ole pitkä, sillä Aukotin kylässä Kenian luoteisosissa on Punaisen Ristin avulla porattu kaivo, pystytetty vesitorni ja rakennettu parikin vesipistettä, toinen parinsadan metrin päähän Esekonin kodista.

Vesipiste on auttanut paljon, sillä aiemmin Esekon joutui hakemaan vettä usean kilometrin päästä, ja usein hanttihommien jälkeen oli jo myöhä.

– Yöllä oli vaarallista hakea vettä, Esekon kertoo.

Historiallinen kuivuus

Afrikan sarvessa pitäisi sataa kaksi kertaa vuodessa: loka–joulukuussa laskeutuvat tavallisesti lyhyet sateet ja huhti–kesäkuussa pitkät sateet, paimentolaisten ja pienviljelijöiden elämää kannatteleva pilari.

Jo neljät sateet peräkkäin ovat jääneet tulematta, ja sääennusteiden mukaan näyttää siltä, että myös loppuvuoden sateet jäävät tulematta. Koko Afrikan sarvea on piinaa pahin kuivuus neljään vuosikymmeneen.

Suomen Punaisen Ristin Itä-Afrikan alue-edustaja Maria Suoheimo seuraa Nairobista käsin Keniaa, Somaliaa ja Etiopiaa. Hänen mukaansa tilanne on täysin poikkeuksellinen.

– Täällä on totuttu säännöllisiin kuivuusjaksoihin, mutta kuivaa vuotta on yleensä seurannut sateinen vuosi.

Ihmisillä ei ole enää puskureita pahan päivän varalle, ja inflaatio on nostanut ruuan hintaa rajusti. Taustalla jylläävät Ukrainan sota ja ilmastonmuutos, Suoheimo sanoo.

– Ihmiset, jotka vähiten ovat aiheuttaneet maapallon lämpenemistä, kärsivät sen vaikutuksista nyt kaikkein eniten.

Afrikan sarvessa 20 miljoonaa ihmistä tarvitsee välitöntä ruoka-apua. 10 miljoonaa lasta kärsii aliravitsemuksesta ja heistä 1,8 miljoonaa tarvitsisi siihen sairaalahoitoa. Luvut kasvavat koko ajan.

Ihmiset, jotka vähiten ovat aiheuttaneet maapallon lämpenemistä, kärsivät sen vaikutuksista nyt kaikkein eniten.

Karja ja miehet lähteneet

Aukotin kylässä karja on suurelta osin jo kuollut, ja loput lehmät ja vuohet ovat lähteneet vaeltamaan muualle laitumia etsimään. Kylässä ovat jäljellä enää naiset, lapset, vammaiset henkilöt ja vanhukset.

Turkana-heimon jäsenet ovat paimentolaiskansaa. Nyt turkanat ovat alkaneet miettiä, pitäisikö heidän perinteisistä paimentolaiskulttuurin tavoista poiketen ryhtyä viljelemään maata.

Kylänvanhimpiin kuuluva Ebenyo Muya sanoo, että ajatus ei ole turkanoille helppo, mutta muutos voi silti olla edessä.

– Ainakaan kukaan ei varasta peltoja, hän sanoo.

Punaisen Ristin avulla perustetun kaivon ja vesitornin lähelle on kuokittu peltoala, jossa kokeillaan pystyisikö kuivassa, tomuisessa ja vähän suolaisessa maassa kasvattamaan joitain ruokakasveja. Muya ja muut ovat käyneet naapurimaakunnassa tutustumassa maanviljelystä harjoittaviin yhteisöihin.

Alku ei ole ollut helppo. Ongelmia aiheuttavat muun muassa elefantit, jotka tulevat joka ilta läheisestä kansallispuistosta syömään kyläläisten pelloille.

Käteistä, ruokaa ja teurastuksia

Punainen Risti on tukenut kyläläisiä muutenkin kuin vesipisteillä, Muya ja Esekon kertovat.

Välillä on saatu ruoka-avustuksia, ja joissain kylissä jaetaan myös käteisavustuksia. Karjanhoito-ohjelmasta on ollut apua monille. Siinä ajatuksena on, että kuivuuden aikaan on hyvä vähentää karjan määrää ennen kuin eläimet kuolevat nälkään, ja sateiden tullessa karjaa voidaan taas ostaa lisää.

– Me lesket ja muut vähäosaiset saimme myös lihaa. Siitä oli paljon apua, Scolastica Esekon kiittelee.

Punainen Risti pyrkii tukemaan noin 1,5 miljoonaa ihmistä Keniassa, Somaliassa ja Etiopiassa, mutta apua tarvitsevia on paljon enemmän. Tavoitteena on, että kaikkein eniten apua tarvitsevat kylät ja ihmiset, esimerkiksi lapset, vanhukset, vammaiset henkilöt tai muuten heikossa asemassa olevat ihmiset pääsisivät avun piiriin.

Esekon ja Muya sanovat, että lisätuelle olisi heidänkin kylässään paljon tarvetta. Jos kylään saataisiin vesiputkia kuljettamaan vettä laajemmalle, yhä useammat voisivat aloittaa pienimuotoisen viljelyn. Esekon haaveilee myös kanojen kasvattamisesta.

– Silloin me emme olisi riippuvaisia avusta, hän sanoo.