Hilkka Manninen ja Raili Fält

Laura Kotila
Kuvaaja: Laura Kotila
Ystävät, Vihanti
Tapasimme Punaisen Ristin Maanantaikerhossa, minkä jälkeen olemme olleet erottamattomia. Olemme erilaisia, mutta täydennämme toisiamme. Ystävyytemme merkitsee niin paljon, ettei sitä voi sanoin kuvailla.

Punaisen Ristin Vihannin osaston Maanantaikerhossa käy parhaillaan noin 20 kyläläistä.

Ystäviä koko sydämestä

Raili Fält ja Hilkka Manninen ovat olleet sydänystäviä viimeiset 5 vuotta. Ystävyys on heille jotain ainutlaatuista, sellaista oikeanlaista kemiaa.

Raili puhkeaa tuon tuosta heleään nauruun kertoessaan ystävyydestään Hilkkaan. Raili on niitä ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä ”bestistä”, sitä parasta kaveria, jonka kanssa jakaa ilot ja surut.

Railin puhua pulpattaessa Hilkka näyttäytyy enemmän tarkkailijana, joka avautuu vieraalle vasta jään rikottua.
Railin kanssa jää oli kuitenkin hentoisen ohut. Naiset tapasivat vuosia sitten Punaisen Ristin Maanantaikerhossa, ja pian kävi selväksi, että kaksikon välillä on sellaista oikeanlaista kemiaa.
– Olemme erilaisia, mutta täydennämme toisiamme. Huumorintaju meillä on samanlainen, kun alkaa naurattaa, ei naurulle meinaa tulla loppua, luonnehtii Raili.

Ystävän pitää olla luotettava

Hilkka kuvailee Railia hauskaksi ja reiluksi ihmiseksi. Raili sanoo Hilkan olevan avulias ja rehellinen. Molemmat yhtyvät ajatukseen, että ystävän pitää olla luotettava, jolle uskaltaa sanoa salaisimmatkin asiansa. Kumpikin asuu Vihannin kirkonkylän kodeissaan yksin, jolloin ystävyys on erityisen arvokasta.

– Ystävyys Hilkkaan merkitsee minulle niin paljon, etten voi sanoin sitä kuvailla, Raili painottaa.
Ystävyyden merkitys korostuu silloin, kun toinen on jonkin aikaa poissa.
– Kun olet pitempiä aikoja reissussa, niin kova ikävä siinä tulee, Hilkka nyökkää Railille lempeästi ja kuvaa häntä henkiystäväkseen.

Arjen pienet ilot muuttuvat suuriksi

Ystävykset vierailevat usein toistensa luona, eikä kumpikaan koe oloaan yksinäiseksi. Kun Raili kutsuu Hilkan kylään, on Hilkalla joskus käsityöt mukana. Arjen pienet ilot muuttuvat suuriksi, kun ne saa jakaa jonkun kanssa.
Ja kun Hilkka lähtee kotiin, lähtee Raili vielä saatille - kotiovelle saakka. Ja kun Railin kääntyy takaisin kohti kotia, käy Hilkka vielä saattamassa Railin puolitiehen matkaa.

Maanantaikerhossa kaikki ovat yhtä suurta perhettä

Kumpikin käy aktiivisesti Punaisen Ristin Vihannin osaston Maanantaikerhossa, joka on toiminut nyt kymmenen vuotta. joka kerta tapaamisissa jumpataan ja kahvitellaan, välillä käydään retkillä. Parhaillaan kerhossa käy 20 kyläläistä.
Maanantaikerhossa ei lasketa, kuka järjestää tilaisuutta ja kuka on mukana vain osallistumassa, vaan kaikki ovat yhtä suurta perhettä.

– Emme erottele kuka on kerholainen ja kuka vetäjä. Maanantaikerho merkitsee meille kaikille sosiaalista kanssakäymistä ja vertaistukea. Me vetäjät saamme tästä yhtä paljon kuin kerholaisetkin, alleviivaa kerhon perustamisesta lähtien mukana ollut Punaisen Ristin aktiivi Anna-Leena Hirvilammi.