Kaisa

Niklas Meltio
Kuvaaja: Niklas Meltio
Nuori, Helsinki
On hyvä että tällaisia turvataloja on olemassa, sillä mullakaan ei olis ollu mestaa mihin mennä.

Kaisa oli vakuuttunut siitä, että aikuiset, varsinkin isä ja äiti, halusivat hänen epäonnistuvan elämässään. Hän ei voinut käsittää, miksei hän voinut asua rauhassa omassa huoneessaan, aina joku tuli vaivaamaan toissijaisilla asioilla. Hän ei voinut sille mitään, ettei hän nukkunut kuin muutaman tunnin.

Öisin oli mukavaa jutella puhelimessa kavereiden kanssa, lukea kirjoja ja kirjoittaa päiväkirjaa siitä, mitä kaikkea hienoa hän tulisi tekemään sitten, kun asuisi yksin. Isä oli suuttunut viime kännykkälaskusta, mutta hän ei kerta kaikkiaan voinut olla puhumatta kavereiden kanssa. Välit porukoihin oli menneet lopullisesti, kun hän oli tavannut Joken.

Jokke oli ainoa hyvä asia Kaisan elämässä ja jos hän olisi siitä luopunut, niin yhtä hyvin olisi voinut kuolla pois. Vanhemmat eivät voi mitenkään erottaa häntä Jokesta. Jotenkin oli alkanut tuntua siltä, että kaikki menee päin mäntyä.

Joskus yön hiljaisina hetkinä mielessä oli käynyt ajatus avun hankkimisesta, se ENT:in työntekijäkin Koskarissa oli sanonut, että aina kannattaa yrittää ja että puhuminen auttaa. Se oli puhunut myös siitä, että vois olla hyvä ottaa hieman etäisyyttä juttuihin. Ymmärtäisikö ne siellä Turviksella mistään mitään?

"Mutsi tulee neuvotteluun ja mä toivon, että siitä tulee hyvä neuvottelu ja että mä voin mennä kotiin, ei semmoiseen kotiin, missä mutsi ja minä revitään toisiamme hajalle, vaan semmoiseen missä asioista voidaan puhua."

 

Kampanjat