Niko

Niklas Meltio
Kuvaaja: Niklas Meltio
Nuori, Helsinki
Jälkeenpäin oon ajatellu, että mitähän mulle nyt kuuluisi, jollen olisi soittanu turviksen summeria.

16-vuotias Niko kertoo tarinansa

Mä olin lähteny himasta pari viikkoo aikaisemmin, koska meinki ja säännöt ahdisti. En jaksanut olla enää kavereilla ja aattelin olla turviksella pari yötä ja sitten jatkaa eteenpäin jonnekkin.

Aluksi mua hirvitti mennä turvikselle, mietin minkälaiseen kuulusteluun mä joudun ja minkälaisia tyyppejä siellä oikein on. Mä kuvittelin semmosta vankilameininkiä, kalterit ikkunassa, ovet ja ikkunat lukossa ja joku koko ajan kyttää ja saarnaa mulle.

Mä yllätyin siitä minkä näköinen mesta se oli. Ihan kuin olis tullu jonkun kotiin. Mut vastaaottanu työntekijä oli ystävällinen ja se antoi mun puhua mun asiat omaan tahtiin. Kotiin en aluksi halunnu soittaa, mutta työtekijä lupas hoitaa sen mun puolesta. Siitäkin mä yllätyin, kuinka mun vanhemmat suhtautuivat siihen, että mä oon turviksella. Tuntui hyvältä kuulla , että ne oli ollu huolissaan.

Pari päivää mä huilasin ja sitten mun vanhemmat tuli käymään. oli hyvä kun tapaamisessa oli perheen ulkopuolinen henkilö mukana. Tuntu, että ekaa kertaa vanhemmat kuunteli ja myös ymmärsi mitä mä sanoin ja ajattelin.

Olin turviksella pari viikkoa ja vanhemmat tuli muutaman kerran neuvotteluun. ja pikku hiljaa vanhempien kanssa löytyi yhteinen sävel. Kotiin palaaminen tuntui lopuksi hyvältä.

Jälkeenpäin oon ajatellu, että mitähän mulle nyt kuuluisi, jollen olisi soittanu turviksen summeria.

Kampanjat