Pepe Salmela

Jarkko Mikkonen
Pepe Salmela
Kuvaaja: Jarkko Mikkonen
avustustyöntekijä
Aion jatkossakin olla Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoinen.

Pitkän uran avustustyöntekijänä tehnyt Pepe Salmela on juuri palannut Keniasta. Hän uskoo, että tulevaisuudessa kehitysyhteistyö tulee painottumaan entistä enemmän elinkeinojen tukemiseen.

Toimisto sijaitsi 3000 metrin korkeudessa, lumihuippuisilla Pamir-vuorilla Tadzhikistanissa. Asuintalo oli hieman alempana, sekin yli 2000 metrissä. Talon yhdellä puolella piti majaa aseellinen oppositio, toisella venäläiset sotilaat. Kivenheiton päässä oli Afganistanin raja.

Pikkukaupungissa oli 10 000 asukasta, mutta Pepe Salmela ei ollut koskaan tuntenut oloaan niin yksinäiseksi.

- Ajattelin, että täällä olen seuraavat kuusi kuukautta enkä pääse täältä mihinkään, tässä olen kuin tatti! Kaupungissa ei ollut yhtäkään kauppaa tai ravintolaa.

- Ostin joltain naapurilta 100 kg perunoita ja toiselta porkkanoita ja sipuleita.  Kerran kuukaudessa ylitettiin vuoristo ja mentiin lähimpään isompaan kaupunkiin Oshiin, jonne ajomatka kesti parhaimmillaan 17-20 tuntia.  Kyllä siinä kärsivällisyys kehittyy.

Logistikko lähtee maailmalle

Kärsivällisyys kehittyi Salmelan luonteenpiirteistä ehkä kaikkein eniten miehen 20-vuotisella avustustyöntekijän uralla. Ura Punaisessa Ristissä alkoi pakolaisleirissä, keskenään sotivien Armenian ja Azerbaidzhanin rajalla vuonna 1994. Logistikko sai tehtäväkseen Punaisen Ristin liiton logistiikkakeskuksen pyörittämisen.

Neuvostoliiton romahdettua apua tarvittiin Keski-Aasiassa. Salminen perusti Georgiaan perhepakettien tuotantolinjan. 22 kilon paketissa oli riisiä, öljyä, vehnäjauhoja, tulitikkuja, kynttilöitä ja lämmin päähine.

- Se oli mielenkiintoinen, iso ja konkreettinen homma. Vuoristoon vietiin paketteja 40 000:lle kylmissään ja nälissään odottavalle eläkeläiselle, Salmela kertoo.

Auttamisen halu on yksi Salmelan työmotiiveista, vaikka tie maailmalle vei aluksi haluna kokeilla, kuinka logistiikka toimii vaikeissa olosuhteissa.

- Jossain määrin mukana oli myös ideologiaa. Minua oli ihastuttanut se, että konfliktitilanteissa Punaisen Ristin tunnus on ollut tehokas. Mutta enimmäkseen sitä vaan tehdään sellaista käytännön työtä, joka osa jotain suurempaa, Salmela pohtii.

Eksoottinen saari

Entisen Neuvostoliiton maiden jälkeen Salmela vaihtoi maisemaa maapallon toiselle puolelle, Papua-Uuteen-Guineaan Bougainvillen saarelle. Saarella oli juuri päättynyt sisällissota, ja Salmelan tehtävänä oli johtaa toimistoa ja vastata terveysohjelmasta.

- Kaikki tiet oli tuhottu, joten jaoimme helikopterilla lääkkeitä ja toimitimme aurinkokennolla varustettuja jääkaappeja, Salmela muistelee.

Bougainvillen keikka on jäänyt Salmelalle painavimmin mieleen. Salmela oli ainoa valkoihoinen syrjäisellä, levottomalla saarella.

- Se oli kummallinen saari, jolla oli kaksi aktiivista tulivuorta, hirmumyrskyjä kaiken aikaa, 200 000 asukasta, jotka olivat taistelleet keskenään sekä kulta- ja kuparikaivoksilla katkeroituneita, kovia tyyppejä. Paratiisihan se oli, mutta ehkä ennemminkin paradise lost, kadotettu paratiisi, Salmela toteaa.  

Tuliaisia Keniasta

Salmelan viimeisin ja pisimpiin kuulunut keikka oli Keniassa, Suomen ja Kenian Punaisten Ristien kahdenvälisessä ohjelmassa. Siellä pääpaino oli elinkeino-ohjelmissa.

- Keniassa oli viime vuonna 22 ruokaturva- ja elinkeino-ohjelmaa. Siellä tehdään erämaasta hedelmällistä kastelujärjestelmillä. Kenian Punainen Risti pyrkii tuomaan kylkeen normaalia Punaisen Ristin toimintaa, Salmela kuvailee.

Salmelan mukaan Suomessa voitaisiin oppia Kenian bisnesajattelusta ja osuuskuntatoiminnasta.

- Siinä vaiheessa, kun ihmiset tuottavat yli oman tarpeen, pitää jollakin osuustoimintayhteenliittymällä markkinoida tuotteita eteenpäin. Nyt Sabaki-joella alkaa Suomen Punaisen Ristin tukema hanke. Halusin, että Suomen Punainen Risti menee mukaan oppimaan ruokaturvasta, sillä tämä on tulevaisuuden malli ainakin Afrikan sarvessa.

Perhe nyt etusijalla

Salmela on ollut maailmalla töissä ilman perhettään.

- Se on ehdottomasti kaikkein vaikea asia enkä nuoremmille ihmisille suosittele ollenkaan, jos haluaa pitää yllä hyvää, kiinteää suhdetta, Salmela toteaa.

Kesää hän aikoo viettää perheen parissa ja golfata vaimon kanssa. Syksyllä saattaisi jo kiinnostaa jokin työtehtävä. 

- Mutta aion ilman muuta olla jatkossakin Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoinen.