Rajaton taivas vaihtuu jurttaslummiin

Pekka Reinikainen
Kuvaaja: Pekka Reinikainen
Ihmisen taivas on avoimessa tilassa

Kymmeniä tuhansia arojen paimentolaisia on joutunut jättämään kotinsa ja muuttamaan toimeentulon perässä kaupunkeihin. Uusi elämäntilanne on useimmille shokki ja elämän umpikuja. Apua ja toivoa tarjoaa kuitenkin Mongolian Punaisen Ristin sosiaalinen tuki.

Elinkeinon menettäminen on johtanut siihen, että Mongolian pääkaupungin Ulanbataarin ja provinssipääkaupunkien liepeille on valunut tuhansia arojen paimentolaisia etsimään toimeentuloa. Etenkin Ulanbataarin ulkopuolelle on kohonnut kokonaisia jurttakaupunginosia, joissa entiset paimentolaiset asuvat.

– Kaupungeissa ei ole heille työtä, sillä näillä ihmisillä ei ole ammattikoulutusta. Paimentolaisilla on ollut myös vaikeuksia sopeuta kaupunkilaiselämään. Eläinten menettäminen ja kaupunkiin muuttaminen on ollut monelle hirvittävä henkinen shokki, kuvailee Punaisen Ristin avustustyöntekijä Hannele Kankuri.

Paimentolaisuus on tärkeä osa arojen asukkaiden identiteettiä.

Kankuri kertoo, että Mongoliassa on sanonta: ”Ihmisen taivas on avoimessa tilassa”. Se tiivistää hyvin paimentolaismentaliteetin, joka joutuu koetukselle rakennusten ja liikenteen täyttämässä kaupunkitilassa.

Kaupunkiin saapuneiden paimentolaisten tulisi rekisteröityä, että he pääsivät kaupungin virallisiksi asukkaiksi, joilla on oikeus yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin. Monilla entisillä paimentolaisilla ei kuitenkaan ole riittävästi tietoa oikeuksistaan tai hakuprosessista.

Kaupunkeihin ajautuneet paimentolaiset saavat tukea Mongolian Punaisen Ristin sosiaalisen tuen ohjelmasta. Sosiaalisen tuen ohjelmaa toteutetaan yhdessä Suomen Punaisen Ristin kanssa ja sitä rahoittaa Euroopan humanitaarisen avun toimisto.

Ohjelman kohteena ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat mongolialaiset: entisten paimentolaisten lisäksi vanhukset, vammaiset ja erittäin köyhät mongolialaiset. Vuoden 2010 alussa valtio peruutti lapsilisät, mikä oli kova paikka monelle köyhälle perheelle.

– Monelle perheelle 3000 tugrigin kuukausittainen lapsilisä oli ainoa tulonlähde. Peruuttaminen johti kriisiin, sillä monella perheellä ei ollut mitään keinoa ostaa ruokaa, kertoo sosiaalisen tuen ohjelmapäällikkö rouva Tungalang.

Toivoa epätoivon tilalle

Sosiaalisen tuen ohjelmaa toteutetaan ECHO:n tuella 14 Punaisen Ristin sosiaalikeskuksessa. Punainen Risti auttaa entisiä paimentolaisia virallisten papereiden hankkimisessa ja etuuksien hakemisessa. Sosiaalikeskuksessa on lisäksi viikoittaisia teemailtoja, joissa esimerkiksi yksinhuoltajaäidit pääsevät tapaamaan toisiaan ja jakamaan kokemuksia.

Punainen Risti on myös järjestänyt ihmisille hätäaputöinä katujen siivousta, josta maksettiin pientä palkkaa. Sosiaalikeskuksissa pyörivät myös 45 päivän mittaiset ammattikurssit. Entisille paimentolaisille, joilla ei ole ammattia, koulutus on ilmaista.

Jokaisella Punaisen Ristin vapaaehtoisella on kolme perhettä, joiden luona he vierailevat kaksi kertaa kuussa.

– Ensimmäinen käynti on aina vaikea. Vapaaehtoiset käyvät kertomassa ihmisille palveluista, joita sosiaalikeskukset tarjoavat. Ihmiset ovat hyvin pettyneitä lupauksiin, eivätkä nälkäiset usein halua kuulla mistään, mikä ei liity suoraan materiaaliseen apuun. Vapaaehtoiset ottavat negatiiviset tunteet vastaan. Useimmiten luottamus saadaan kuitenkin syntymään, kuvaa Tungalang.

Kotikäyntien pääidea on tarjota tukea ihmisille. Lisäksi ECHO-hankkeen aikana tuhannelle kaikkein huonoimmassa asemassa olevalle perheelle jaettiin ruokapaketteja, hygieniatarvikkeita ja käytettyjä vaatteita. Kankuri kertoo, että etenkin hygieniatarvikkeet otettiin kiitollisena vastaan, koska näillä ihmisillä ei ole varaa hammastahnaan tai saippuaan.

– Kolmasosa mongolialaisista elää köyhyydessä ja tilastojen mukaan noin 45 prosenttia ihmisistä on haavoittuvassa asemassa. Täällä tarpeella ei ole rajoja. Euroopan unionin tuella pyrimme tavoittamaan noin 60 000 ihmistä vuodessa, kertoo Tungalang.

Tungalang näkee, että yhteisöt täytyy aktivoida auttamaan itseään.

– Me haluamme todella muuttaa yhteisöjä ja ihmisten ajattelua. Monet ajattelevat, että kaikki uutiset ovat huonoja eikä toivoa enää ole. Meidän viestimme heille on ”Me olemme täällä kanssanne ja me pidämme teistä huolen.”