1970-luku – Aseet puhuvat lähellä ja kaukana

Maailmalta oli jo vuosia kiirinyt uutisia pakolaisten muuttoliikkeistä, ennen kuin suomalaiset joutuivat asian kanssa kasvotusten.

Syksyllä 1973 Chilen sotilasvallankaappauksen seurauksena maasta alkoi pyrkiä pois tuhansia chileläisiä, joista Suomi vastaanotti lyhyellä varoitusajalla noin sata. SPR sai vastuun heidän vastaanotostaan ja ensivaiheen huollostaan, kustannuksista vastasi valtio.

Chileläiset olivat poliittisia pakolaisia, ja heidän saapumisensa herätti myös Suomessa poliittisia intohimoja. Suurin osa chileläisistä jatkoi pian Suomesta johonkin kolmanteen maahan.

Seuraavan kerran Suomeen otettiin pakolaisia syksyllä 1979, kun maahan saapui sata vietnamilaista venepakolaista. Punainen Risti huolehti jälleen heidän Suomeen tulon ensivaiheesta.

SPR:llä oli 1970-luvulla keskeinen rooli pakolaisten ensihuoltovaiheessa, koska maahantuloon oltiin Suomessa vielä valmistautumattomia.

Eroon ennakkoluuloista

Sosiaalinen yhteydenpito oli paras tapa murtaa ihmisten eristyneisyys ja vähentää ennakkoluuloja. Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminta tähtäsi sosiaalisten yhteyksien ylläpitoon ja henkisen tuen tarjoamiseen sitä eniten tarvitseville.

1960-luvulla käyty arvokeskustelu kiinnitti järjestö huomion eristetyissä oloissa elävien vankien asemaan. Norjan Punaisen Ristin mallin mukaisesti SPR aloitti vuonna 1971 vankilavierailijatoiminnan Oulun lääninvankilassa. Seuraavina vuosina kokeilua laajennettiin muihin vankiloihin ja toiminnasta tuli pysyvää.

Nuoret saivat 1970-luvulla aiempaa enemmän mahdollisuuksia järjestötyöhön SPR:ssä. Heidän aloitteestaan käynnistettiin 1971 uutena työmuotona kontaktitoiminta. Nuoret ja vammaiset tapasivat kesäleirillä.

Kontaktitoiminnan tavoitteena oli vähentää ihmisten välisiä ennakkoluuloja erilaisuutta kohtaan. Leirit ja muu kontaktitoiminta vakiintuivat osaksi järjestön sosiaalityötä.

Lue myös: Sata vuotta apua pakolaisille

Pelastuspalvelusta Vapepa

Suomen viranomaiset järjestivät pelastustoimintansa uudelleen 1970-luvun alkupuolella. Viranomaistoiminta keskitettiin, mikä johti myös valtakunnallisen Pelastuspalvelun toiminnan uudelleen järjestämiseen.

Pelastustyöstä tuli vuosikymmenen puolivälissä selkeästi viranomaisten johtamaa, ja kansalaisjärjestöjen roolina oli jatkossa täydentää viranomaisten työtä.

Pelastuspalvelu lakkautettiin ja sen tilalle perustettiin Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu (Vapepa). Se oli kansalaisjärjestöjen yhdyselin viranomaisiin päin, ja sen koordinaattoriksi valittiin Suomen Punainen Risti.

Ensiapuopetus uusiksi

Suomessa oli vielä 1970-luvun alkupuolella useita ensiapukoulutusta järjestäviä organisaatioita ja opetus oli laadultaan vaihtelevaa. Suomen Punainen Risti otti tavoitteekseen ensiapukoulutuksen yhtenäistämisen, mikä merkitsi koulutuksen keskittämistä ja standardisoimista.

Järjestö uudisti koko ensiapukoulutusjärjestelmänsä vuonna 1975. Peruskurssin kertauksesta tehtiin syventävä kurssi ja III-kurssia laajennettiin 50-tuntiseksi entistä monipuolisemmaksi harjoituskurssiksi.

Ensiapuryhmien ja niiden johtajien sekä valmiusohjaajien koulutusta parannettiin. Hyväksytyt ensiapuopettajat eli HEO:t, jotka olivat usein hoitoalan ammattilaisia, ryhtyivät vastaamaan ensiapuopetuksesta.

Vuonna 1976 Lääkintöhallitus hyväksyi SPR:n ensiapujärjestelmän yleisesti noudatettavaksi malliksi Suomessa.

Suojele ympäristöä - terveydeksesi

Suomen Punaisen Ristin nuoret käynnistivät vuonna 1972 ympäristönsuojelun kokeiluprojektin. Tavoitteena oli Itämeren suojelun edistäminen. Projektin kansainvälinen osa toteutettiin yhteistyönä muiden Itämeren maiden Punaisten Ristien kanssa.

Projekti sai Suomessa nimekseen "Suojele ympäristöä - terveydeksesi" ja siihen liittyi mukaan runsaasti opiskelijoita. Suomessa järjestettiin mm. ympäristö- ja ympäristösuojelutietoutta lisääviä kampanjoita.

Kansainvälinen osuus päättyi 1974, koska Itämeren valtioiden viralliset tahot olivat hakeutumassa ympäristökysymysten äärelle eikä päällekkäistä työtä kannattanut tehdä. Suomessa ympäristökysymykset kiinnostivat järjestön nuoria tämän jälkeenkin.

Patruunatehdas räjähtää Lapualla

Valtion patruunatehtaan ammusvarasto räjähti Lapualla 13.4.1976. Kokonainen rakennus lensi ilmaan ja kaikki varaston alapuolella olleen lataamon työntekijät kuolivat.

Onnettomuudessa menehtyi yhteensä 40 ihmistä ja vanhempansa menetti 76 lasta. Lisäksi räjähdys aiheutti lähiympäristön taloissa huomattavia tuhoja.

Punaisen Ristin paikallisosaston ensiapujoukot avustivat palokuntaa ja poliisia Lapualla. Järjestö auttoi sairaankuljetuksen järjestämisessä Seinäjoen keskussairaalaan, jonne Veripalvelu kuljetti helikopterilla verta veripankistaan.

Onnettomuudessa kärsineet saivat paljon aineellista ja henkistä tukea lähimmäisiltään. Tämän lisäksi SPR arvioi papin ja poliisin kanssa onnettomuuden synnyttämät tarpeet katastrofista kärsineissä perheissä.

Katastrofin saama julkisuus sysäsi lahjoittajat liikkeelle jo ennen avustuskeräyksen käynnistämistä. Keräys tuotti muutamassa viikossa peräti 6 miljoonaa markkaa.

Punainen Risti jakoi aineellista apua, kuten vaatteita ja kodinkoneita, ja järjesti kodinhoitoapua vanhempansa menettäneille sekä rahallista toimeentuloapua. Järjestö antoi varat psykologin palkkaamiseen Lapuan terveyskeskukseen ja luovutti kauppalan käyttöön kotipalveluauton.

Alkusyksystä perustettiin Lapualle kaksi toimikuntaa. Sosiaalisen katastrofiavun toimikunta jakoi varoja paikkaamaan toisen aviopuolison menehtymisestä johtuneita taloudellisia menetyksiä.

Opintotukitoimikunta rahoitti vanhempansa menettäneiden lasten opintoja. Avustustoimikuntien työ päättyi virallisesti vuonna 1999.

Humanitaarisuuden sanansaattaja

Kansainvälinen rauhanliike voimistui 1970-luvulla, mikä näkyi myös Punaisen Ristin toiminnassa.

Suomessa järjestö aloitti vuosikymmenen lopulla humanitaarisen koulutuksen kurssit. Kimmoke saatiin oivalluksesta, että järjestön työ oli perimmältään rauhantyötä, koska sillä puututtiin sotien taustalla piileviin ongelmiin ja pyrittiin lisäämään inhimillisyyttä maailmassa.

SPR käynnisti 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa kansainvälisen oikeuden kurssit. Koulutusta annettiin mm. maan sotilasjohdolle. Punaisen Ristin koulutustoiminta kasvoi muutenkin noihin aikoihin, sillä 1970-luvulla järjestön tehtävät olivat lisääntyneet nopeasti.

Sata vuotta täyteen

Suomen Punainen Risti juhli 1977 satavuotistaipalettaan teemalla Auttamisen uusi vuosisata. Juhlavuoden aikana järjestettiin runsaasti tapahtumia ja kampanjoita ja moni kansansuosikki osallistui juhlavuoden ohjelmaan.

Kansainvälistä apua

Kansainväliset avustusoperaatiot lisääntyivät 1970-luvulla nopeasti. Aseelliset yhteenotot käynnistivät avustusoperaatioita enimmäkseen Afrikassa ja Aasiassa.

Libanonissa uskonnollisten ryhmien väliset jännitteet roihahtivat sodaksi 1975.

Pohjoismaiset Punaiset Ristit varustivat alueelle kenttäsairaalan, johon Suomen Punainen Risti lähetti verituotteita ja verensiirtolaitteita ja vuonna 1976 yhteensä 19 lääkäriä, sairaanhoitajaa ja lääkintävoimistelijaa sekä henkilöapua avustustarvikkeiden jakelu- ja kuljetustehtäviin.

Katastrofiapua annettiin poikkeuksellisesti myös Eurooppaan Kyproksen kriisin takia. Kyproksen turkkilaisten ja kreikkalaisten väliset jännitteet kärjistyivät sotatoimiksi 1974, ja alueesta tuli kyseisenä vuonna SPR:n suurimpia avustuskohteita.

Avustustyöntekijäreservi syntyy

Ensimmäiset Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijät lähtivät kansainvälisiin tehtäviin jo 1800-luvulla. Katastrofiavun ja kansainvälisen yhteistyön kehittyessä 1900-luvulla havaittiin tarve avustustyöntekijöiden henkilöreserville, josta voitaisiin kutsua koulutettuja ammattilaisia töihin nopeasti katastrofin tapahduttua.

Ensimmäinen Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen henkilöreservin peruskurssi järjestettiin toukokuussa 1970. Kurssilla oli viisikymmentä osallistujaa, ja 70-luvun loppuun mennessä reservin vahvuus oli jo 200 koulutettua avustustyöntekijää.

Avustustyöntekijöiden peruskoulutuksen käyneistä ammattilaisista muodostui vuosikymmenten myötä laaja, kansainvälisesti arvostettu henkilöreservi, joka pystyy reagoimaan nopeasti avun tarpeeseen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Siirry tästä seuraavaan vuosikymmeneen