”Kaamea kokemus!”

Jani Rutanen
Jani Rutanen
Jani Rutanen
Jani Rutanen
Jani Rutanen
Jani Rutanen
Jani Rutanen
Jani Rutanen
Jani Rutanen

Nuoret pakenivat sodan jaloista Punaisen Ristin roolipelissä Porissa. Kokemus herätti voimakkaita tunteita.

Ensin kuuluvat ammuskelun äänet ja koirien vihainen haukunta. Kohta tien päässä näkyvät maastopukuiset vartijat luotiliiveineen ja koirineen. Apua.

Zuboumba Newsin toimittaja pääsee raja-alueelle selitettyään, että haluaa tehdä juttua sodan jaloista pakenevista perheistä. Hän saa jäädä seisoskelemaan tullirakennuksen kulmalle sotilaiden yrmeiden katseiden saattelemana.

Pitkin metsätietä rajalle saapuvien pakolaisperheiden kohtelu ei ole yhtä lempeää. He joutuvat seisomaan rivissä selkä suorana, odottamaan pitkään ja vastaamaan tiukkoihin kysymyksiin. Osan laukuista viedään tullitarkastuksen yhteydessä eväät, toisten kapsäkeistä löytyy salakuljettajien piilottamia huumeita. Jotkut perheistä joutuvat eroon toisistaan.

Tullitarkastuskesta selvinneiden pakolaisten kertomukset ovat sekavia:  ammuskelua, nopea lähtö, pitkä kävely, epätietoisuutta. Päällimmäisena heillä on mielessä toive pakenemisesta, pääsystä rajan yli turvaan.

Eroon perheestä

Pakolaisten tunnelmiin pääsivät eläytymään reilut viisikymmentä nuorta, jotka osallistuivat Punaisen Ristin järjestämään Konflikten keskellä –roolipeliin Porissa. Pelissä nuoret joutuivat lähtemään pitkälle pakomatkalle konfliktin tieltä kuvitteellisesta Zuboumban valtiosta. Matkalla pelaajat pakenivat väkivaltaa, näkivät nälkää ja kohtasivat viranomaisten mielivaltaa – siis samoja haasteita kuin tosielämänkin pakolaiset.

- Pelin tavoitteena oli haastaa osallistujat koettelemaan omaa arvomaailmaansa ja käsityksiään pakolaisuudesta. Halusimme myös tarjota ajatuksia herättävän kokemuksen, kertoo Punaisen Ristin oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino.

22-vuotiaat pelaajat Jemina Iiponen ja Laura Sääskilahti vakuuttavat, että tavoitteessa onnistuttiin.

- Peli oli todella intensiivinen, hyvällä tavalla kaamea kokemus, Jemina tiivistää.

Jeminan peliroolina oli viisilapsisen perheen tytär, joka pakeni konfliktia yhdessä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Pakomatkan traagisimpiin käänteisiin kuului lapsisotilaiden tapaaminen: sotilaat pakottivat perheen ottamaan mukaansa paketin, joka paljastui tiesululla pommiksi. Terrorismista epäillyn perheen vanhin tytär joutui kuulusteluihin ja myöhemmin perhe kuuli hänen joutuneen väkivallan uhriksi.

Jemina eläytyi rooliinsa vahvasti ja kävi pelin aikana läpi monenlaisia tunteita: pelkoa, vihaa ja lojaalisuutta.

- Siskoni kohtalo oli huutavan epäoikeudenmukainen. Hän joutui viranomaisten kynsiin ilman syytä, hassun nimensä takia.

- Yhdessä kohtaa peliä olisin voinut paeta. Silloin kuitenkin mietin, voinko todella jättää perheeni vaaraan. En lähtenyt, Jemina kertoo.

Lisää ymmärrystä

Laura kertoi olleensa elämänsä ensimmäisessä roolipelissä enemmän passiivisen seuraajan kuin aktiivisen eläytyjän roolissa. Käteen jäi silti paljon.

- Peli lisäsi ymmärrystäni pakolaisista ja heidän kohtaamistaan tunteista. Haluaisin jatkossa itse olla apuna pelien järjestämisessä, jotta mahdollisimman moni voisi saada tämän kokemuksen, Laura pohtii.

- Myös avustustyö ulkomailla alkoi kiinnostaa, sosiaalialaa opiskeleva Laura kertoo.

Jemina lähti peliin mukaan kaverinsa houkuttelemana ja hänelle kyseessä oli ihka ensimmäinen kokemus Punaisen Ristin toiminnasta. Peli innosti Jeminan liittymään Punaisen Ristin jäseneksi ja sai miettimään, mitä hän itse voisi tehdä hirveitä asioita kokeneiden ihmisten auttamiseksi. Ajatus Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnasta alkoi houkuttaa.