Miten herätetään henkiin walekuollut?

Piirrokset: R. Laurell
Piirrokset: R. Laurell
Piirrokset: R. Laurell
Piirrokset: R. Laurell
Piirrokset: R. Laurell

Ensimmäisestä ensiapukurssista tulee kuluneeksi tänä vuonna 130 vuotta. Vaikka ohjeet ovat ajan saatossa muuttuneet, ensiavun periaate on pysynyt samana.

”Walekuollut pannaan nenällensä, kuitenkin niin, että ilmanhenki wapaasti pääsee kasvoihin, kaulaan ja rintaan. Hänen sieraimiansa kiihotetaan nuuskalla tahi hajusuolalla yhtaikaa, kun kurkkua kutkutetaan siiven sulalla.

Jos ei hengitys tämän kautta herää, ruumis käännetään nyt warovaisesti syrjällensä ja sitte taas kaswoillensa uudelleen, jota lakkaamatta jatketaan 15 kertaa minuutissa.”

Näin kuuluvat veteen pudonneen elvytysohjeet vuonna 1865. Termi ensiapu mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1880, kun Englannissa julkistettiin ensimmäinen ensiapuopas.

Suomen Punainen Risti koulutti aluksi sairaanhoitajia haavoittuneiden hoidosta. Koska kurssit olivat onnistuneita, päätettiin myös yleisölle järjestää terveyden- ja sairaanhoitoon liittyviä luentoja 1882. Luennoilla neuvottiin muun muassa, miten palohaavoja tulee hoitaa:

”Palohaavojen särky huojennetaan paraiten kokainiliuoksella, joka jälkeen palanutta kohtaa saattaa siwellä öljyllä, raswalla tahi jauhoittaa jauhoilla, hienonnetuilla hiilillä sekä peittää wanulla. Haavoitettu saa juodakseen lämpimiä, kiihottawia juomia esim. hiukan wiiniä, teetä tai kahwia.”

Ensiapuohjeita tappelutantereelle

Maaliskuun 9. päivänä 1885 järjestetty ensimmäinen ensiapukurssi oli pelkästään rautatieläisille, mutta jo seuraavana vuonna Punainen Risti järjesti yleisökurssit herras- ja rouvasväelle. Vuonna 1886 julkaistiin myös suomenkielinen ensiapuopas ”Ensi apu onnettomuuden kohtauksissa ja tappelutantereella”. Siinä neuvotaan muun muassa, miten antaa tekohengitystä:

”Raitista ilmaa koetetaan saada keuhkoihin rintakehää laajentamalla ja pilaantunutta ilmaa pois keuhkoista rintakehää kokoonpuristamalla. Potilaan kielestä on erityistä huolta pidettävä, sillä tapahtuu usein, että kieli putoaa nieluun ja tekee hengittämisen mahdottomaksi. Tällöin tartutaan kieleen liinalla tahi nauhalla ja vedetään se esiin sekä pidetään suu auki alaleukaa painamalla.”

Ensiapuopas antaa neuvoja, miten walekuolleet voi virvoittaa henkiin:

”Kaikista niistä tapauksista, jolloin ollaan epävarmoja siitä, onko hengetön ihminen todella kuollut tahi ainoastaan walekuollut, on pidettäwä huolta siitä, että ympäröiwä ilma on raikas ja puhdas, ja kaikki waatteet, jotka mahdollisesti woiwat haitata hengittämistä, riisutaan pois.”

"Haavat woiwat tulla waarallisiksi"

Opas painottaa, että ”ensimmäinen apu on potilaan saattaminen siihen tilaan, että hän kärsimättä enempää wahinkoa woidaan poisviedä”. Oppaasta löytyy myös ohjeita, miten haavoja tulee hoitaa tai miten esimerkiksi kolmioliinaa voi käyttää haavojen sitomisessa.

”Pienet haavat, jos kohta itsestään eiwät ole waarallisia, woiwat siivottomuudesta ja huonosta hoidosta tulla hywinkin waarallisiksi. Niitä ei sentähden tule jättää hoidotta. Sitte kun kädet owat tulleet pestyksi, pestään haawoitettu kohta huolellisesti ja haawaan estetään ilmaa ja muita wahingollisia aineita pääsemästä kiinnelaastarilla.”