Sierra Leone selätti ebolan

Mirva Helenius / Suomen Punainen Risti
Mirva Helenius / Suomen Punainen Risti
Mirva Helenius / Suomen Punainen Risti
Mirva Helenius / Suomen Punainen Risti

Ebolaepidemia on nyt virallisesti ohi Sierra Leonessa. Selviytyjiä ja taudin parissa työskennelleitä kohtaan esiintyy yhä epäluuloja ja pelkoa, ja naapurimaiden tilanteen vuoksi pitää pysyä valppaana. Moni katsoo kuitenkin jo toiveikkaana tulevaan.

Ebolatyö jatkuu yhä
  • Punaisen Ristin ebolahoitokeskuksella Sierra Leonen Kenemassa hoidettiin lähes 600 potilasta. Klinikalla työskenteli myös useita Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijöitä. Klinikka suljettiin keväällä 2015.
  • Punaisen Ristin ebolanvastainen työ jatkuu yhä. Sierra Leonessa jälleenrakennustyö tulee keskittymään psykososiaalisen tuen tarjoamiseen sekä yhteisötason tiedottamiseen ja tarkkailuun. Ebolahoitotyöhön ja turvallisen hautaamisen tiimeihin osallistuneita tuetaan heidän paluussaan takaisin arkeen.
  • Sierra Leonessa Punaisen Ristin yhteisötason tiedottamisella on tavoitettu lähes 3,5 miljoonaa ihmistä, ja järjestön vapaaehtoiset ovat toteuttaneet noin 30 000 turvallista hautausta. Pykososiaalista tukea on tarjottu tähän mennessä yli 350 000 ihmiselle.

“Taistelu on ohi!” “Me voitimme!” “Ei enää Ebolaa!”

Viikonloppuna Sierra Leonen kaduilla raikasivat riemunhuudot, kun ebolaepidemian vihdoin virallisesti julistettiin olevan ohi. Jotkut itkivät – osa ilosta ja helpotuksesta, moni menetettyjä rakkaita muistaessaan. Vihdoin sai taas koskea. Halata, ottaa kädestä kiinni, suudellakin.

Taistelu tappavaa tautia vastaan on ollut pitkä ja väsyttävä. Ebolavirus on pitänyt maata vallassaan yli puolitoista vuotta. Se on tappanut tuhansia ja hallinnut pelolla ikään, asemaan ja varallisuuteen katsomatta. Erityisen merkittävä epidemian päättymisilmoitus olikin niille, joiden omaa elämää vaarallinen verenvuotokuume on koskettanut.

– Epidemian loppuminen kertoo kaikille, että meitä ei enää tarvitse pelätä. Me olemme nyt osoitus toivosta, emme kuolemasta, sanoo ebolasta selvinnyt Messie Momoh, 70.

Koska ebola tarttuu suorassa kosketuksessa ruumiineritteiden kanssa, siitä selvinneitä tai sen parissa työskennelleitä on kavahdettu ja syrjitty. Momoh kertoo, että jopa hänen oma perheensä pelkäsi tartuntaa eikä aluksi uskaltanut koskettaa klinikalta palannutta perheenjäsentään.

– Tunnen olevani kuin häkistä vapautuva lintu. Häkki ympärillämme oli ebola. Se piti meitä vankinaan, tappoi toisia ja hiljalleen kidutti muita pelon ja epäluulojen avulla. Näimme toisemme, mutta kalterien takaa emme voineet koskea tai tulla kosketetuksi. Nyt ovi vapauteen on vihdoin auki, Momoh kuvailee.

Kiitos kaikille auttajille

Aminata Abulla on valtava vauvavatsa ja nauravaiset kasvot, mutta surua silmissä. Kun 28-vuotiasta Abua hoidettiin Punaisen Ristin Keneman ebolaklinikalla vuosi sitten, hän imetti pientä tytärtään, joka myös sairastui ja kuoli. Tytär haudattiin keskuksen viereiselle hautausmaalle. Pienen kummun lähelle kasattiin pian kaksi hieman suurempaa, joissa lepäävät Abun äiti ja veli.

– Ebolahoitokeskuksessa olin kuin unessa koko ajan. Kaikki oli pimeää ja sumuista. En koskaan uskonut selviäväni. Vielä kotonakin odotin pitkään, että kuolenko kuitenkin, muistelee kyyneliin liikuttuva Abu.

Vaikka epidemia on nyt virallisesti julistettu päättyneeksi, Sierra Leonessa on pysyttävä valppaana. Liberiaan tauti palasi hetkeksi ensimmäisen päättymisjulistuksen jälkeen, ja naapurimaassa Guineassa ebolaa on todettu edelleen. Lisäksi jälleenrakennukseen ja tuhoista toipumiseen menee vuosia. Elämän on kuitenkin jatkuttava, ja vähitellen ihmiset asettuvat ebolattomaan arkeen.

– Tämä tulee aina jakamaan elämämme kahtia, aikaan ennen ja jälkeen ebolan, sanoo Aminata Abu.

Hän kertoo ajattelevansa kiitollisena kaikkia taisteluun osallistuneita, maanmiehiään tai muista maailman maista tulleita, tavalla tai toisella apuaan antaneita.

– Tuntuu kuin olisin saanut uuden elämän. En unohda koskaan niitä, jotka menetimme, mutta nyt uskallan jo olla toiveikas tulevasta.

Teksti: Mirva Helenius