Velkakierre, köyhyys ja muutto kaupunkislummiin uhkaavat Mongolian paimentolaisia

Paimentolaiset yrittävät pelastaa eläimensä ankaran dzud-talven kourissa. Lampaita, vuohia ja karjaa kuolee kylmyyteen päivittäin, ja monen paimentolaisen heinävarastot ovat ehtyneet. Punainen Risti auttaa jakamalla ruokaa, käteistä ja vaatteita.

Tue työtämme maailmalla

 

Baatar Dambasuren, 51, pilkkoo polttopuuta jurttansa edustalla. Sisällä jurtassa on kodikkaan lämmintä, kun hän heittelee puita kamiinaan. Hän asuu vaimonsa Byambatsen Sodovin ja yhden lapsensa kanssa. Kaksivuotias lapsenlapsi kipuaa isoisän syliin. Tänä talvena kamiinaa on lämmitetty tavallista enemmän.

– Lämpötila on laskenut yöllä -50 asteeseen ja päivällä -40 asteeseen, Dambasuren sanoo.

Kevät ei ole tuonut juurikaan helpotusta, ja hän pelkää lampaiden, vuohien ja karjansa puolesta. Muutama on jo kuollut ankaran dzud-talven kylmyyteen, eikä hänellä ole varaa menettää enempää.

– Laidun on lumen peitossa, ja eläimet väsyvät ruuan etsimiseen. Ne ovat turvassa vasta, kun uusi ruoho alkaa kasvaa.

Perhe omistaa vain 71 eläintä, eli he ovat erittäin haavoittuvassa asemassa ja siksi oikeutettuja Punaisen Ristin hätäapuun.  

– Paimentolaiset ovat nimenneet suurimmaksi tarpeekseen heinän ja rehun eläimille, ja sekä ruoan ja lämpimät vaatteet itselleen, sanoo Mongolian Punaisen Ristin terveysvastaava Davaajargal Baasansuren.

Suomen Punaisen Ristin vaatepaketti tavoitti mongolialaisperheen

Paimentolaisperhe sai kuukauden ruokatarpeisiin suunnitellun paketin, joka sisältää riisiä, ruokaöljyä, vehnäjauhoja, teetä ja suolaa. He saivat myös Suomen Punaisen Ristin lahjoittaman vaatepaketin, jonka perheen äiti avasi toiveikkaana. Vaalea takki vaikutti ensisilmäyksellä sopivalta.

–Vaatteita voi käyttää talvella alusvaatteina ja kesällä ilman takkia, ovat oikein hyvät, Baasansuren kiittelee.

Mongolian Punaisen Ristin Uvsin piirin sihteeri Erkhembayar Dulamsuren kehuu suomalaisten lahjoittamia vaatteita laadukkaiksi.

 – Vaatteille on paljon kysyntää, ja ne ovat meille tärkeitä. Jaamme vaatteet tarpeen mukaan 6–10 vaatteen pusseihin. Myös lasten vaatteet ovat haluttuja, Dulamsuren kertoo.  

Jo kymmeniä tuhansia eläimiä kuollut Uvsin maakunnassa

Uvsin maakunta on yksi pahiten dzudista kärsineistä maakunnista Mongoliassa. Jopa 7000 paimentolaisperhettä menettää eläimiä joka päivä. Maakunnassa on 2,7 miljoonaa eläintä, joista yli 55 000 on jo kuollut.

Maakunnassa sijaitsevat valtion heinävarastot on jo koluttu tyhjiin. Vain yksityisyrittäjillä on heinää ja rehua, mutta monilla paimentolaisilla ei ole enää varaa niihin. Rahaa saadakseen perheet yrittävät teurastaa heikoimmat eläimet ennen kuin ne kuolevat, mutta usein ne ovat liian laihoja myytäväksi lihoiksi. Lampaan hinta on laskenut lähes puoleen kahdessa vuodessa.

– Jos paimentolaiset menettävät elinkeinonsa, se tekee heidät erittäin haavoittuvaiseksi, Punaisen Ristin Dulamsuren sanoo.

Baatar Dambasuren pelkää, ettei pysty ruokkimaan perhettään, jos hän menettää kaikki eläimensä. Hätätapauksessa hän suunnittelee tekevänsä muita töitä.

– Vaimoni valmistaa jurttahihnoja, ja minä osaan puusepän töitä. Mutta minulla ei ole tarpeeksi rahaa oman yrityksen perustamiseen.

Dzudin seurauksena muutto slummiin

Lähimmässä kunnassa Undurkhangaissa on slummialue, jossa asuu entisiä paimentolaisia. Alueella asuva Khurelbaatar Tovuu, 57, menetti kaikki eläimensä vuoden 2010 dzudissa, joka teki laajaa tuhoa.

– Perheeni myi villaa ja kashmiria. Annoimme eläimistä saatua maitoa ja jugurttia lapsillemme. Paimentolaisena aloitin päivän aamuvarhaisella ja palasin kotiin myöhään illalla. Minulla oli paljon tekemistä, Tovuu kertoo entisestä elämästään.

Paimentaminen on ainoa ammatti, jonka hän osaa. Joskus hän saa sesonkityötä eli teurastaa eläimiä tai auttaa ruokkimaan heikkoja eläimiä.

– Eläinten kanssa on upeaa olla laitumella, ratsastaa hevosella ja paimentaa. Nyt minulla ei ole mitään tekemistä, ja maineeni on kärsinyt. Ihmiset kohtelevat minua huonosti koska olen köyhä mies, Tovuu sanoo alistuneena.

On myöhäinen iltapäivä, ja hän odottaa viittä lastaan kotiin koulusta. Perheen ainoa vakituinen tulonlähde on lapsilisät, noin 45 euroa kuussa.

– Kun minulla oli vielä eläimiä, suunnittelin, että kaksi lapsistani voisi jatkaa paimentolaisena. Nyt minulla ei ole varaa kouluttaa heitä. Heillä tulee olemaan sama kohtalo kuin minulla. 

Teksti: Sanna Ra

Video: Benjamin Suomela / IFRC