Äkkilähtöä suunniteltiin puoli vuotta

Laura Vesa
Laura Vesa
Laura Vesa

Pälkäneen yhteiskoululaiset harjoittelivat valmiuksia kriisien ja onnettomuuksien varalle osana Punaisen Ristin valtakunnallista Äkkilähtö 2016 -harjoitusta.

Äkkilähtö 2016 näkyi ympäri Suomen
  • Valtakunnalliset valmiusharjoitukset pidettiin 1.–7.10.2016. 
  • Monipuolisissa harjoituksissa oli yhteensä noin 2 000 osallistujaa, joista suurin osa yläkoululaisia.
  • Harjoitukset kokosivat yhteen lähes 400 toimijaa. Yhteistyöjärjestöjen lisäksi mukana oli viranomaisia muun muassa kunnista, poliisista ja pelastuslaitokselta. 
  • Seuraava valtakunnallinen valmiusharjoitus järjestetään kolmen vuoden päästä.

Koululaiset siirtyvät pienissä porukoissa aulan läpi seuraavalle rastille. Osa vetää takkia päälleen ja suuntaa pihalle vapaapalokunnan sammutuspisteelle. Muutama vilkuilee kännykkäänsä, johon on juuri ladattu Punaisen Ristin ensiapusovellus.

Äkkilähdön suunnittelu alkoi puoli vuotta aikaisemmin, kun Pälkäneen osaston puheenjohtaja Maria Aho kävi keskustelemassa 170 oppilaalle suunnatusta tapahtumasta oppilashuoltoryhmässä.

– Minulla on itselläkin yläkouluikäisiä lapsia. Halusimme järjestää toisenlaisen, toiminnallisen koulupäivän, koska kaikki eivät ole paikallaan istujia. Tämä on myös harjoittelua tosielämää varten: on hyvä osata tiettyjä valmiuksia.

Sosionomiksi opiskeleva Aho tekee samalla Äkkilähdöstä opinnäytetyönsä opiskelutoverinsa ja kälynsä Tiina Ahon kanssa.

– Onneksi meillä on ollut tosi hyviä yhteistyökumppaneita. Heille on voinut antaa tehtävän, jota he ovat itse muokanneet, Maria Aho sanoo.

Rasteja on pyörittämässä Punaisen Ristin vapaaehtoisia Pälkäneeltä, Aitoosta ja Hauholta. Mukana on myös kuuden muun yhdistyksen vapaaehtoisia, kunnan johtoryhmä ja seurakunta. Paikalliset yrittäjät lahjoittivat sidetarpeet ja leivät hernekeiton kylkiäisiksi.

Kylkiasento – ensikosketus ensiapuun

Jalka koukkuun, käsi kyynärpään kohdalta suoraankulmaan ja sitten liikuntasalin lattialla makaava Juho Rantanen oikealle kyljelle.

Rantasta hymyilyttää, mutta kylkiasentoa harjoitteleva Onni-Viljam Huuhka kuuntelee tarkasti Sari Nousiaisen opastusta.

– Laita ylempi jalka reilusti alemman jalan yli, Nousiainen neuvoo ja siirtää Rantasen kämmenen tämän posken alle.

Huuhkalle ja Rantaselle Äkkilähtö oli ensimmäinen kosketus ensiaputaitoihin. Toistaiseksi pojat ovat välttäneet laastaria suuremmat haverit, mutta pitävät taitoja tärkeinä.

– Jos joskus joutuu tositilanteeseen, niin on sitten varautunut, Huuhka sanoo.

Kahdeksasluokkalaiset opettelevat elvytystä

Kahdeksasluokkalaiset seisovat vakavina maassa makaavan Anne-nuken ympärillä ja kuuntelevat Onkkaalan VPK:n sairaanhoitaja Johanna Norokorven jämäkkää puhetta. Anne ei reagoi herättelyihin eikä hengitä.

– Yleensä sydänlihas toimii kuin kello: kammiot–eteiset–kammiot–eteiset. Nyt sydänsolut vain värisevät kuin joku vetäisi mopolla liikenneympyrää sata kilometriä tunnissa.

Norokorpi liimaa kaksi kämmenen kokoista elektrodi-lätkää Annen rintakehälle ja painaa laitteen päälle.

– Analysoin rytmiä, toteaa defibrillaattorin koneääni.

Laite neuvoo aloittamaan elvytyksen. Vapaaehtoista ei tarvitse maanitella: Jimi Makkonen haluaa kokeilla.

– Nyt painetaan, ei mitään sipsuttelua, Norokorpi käskee.

Makkonen löytää rintalastasta oikean kohdan ja Norokorpi neuvoo kiihdyttämään tahtia.

– Aivan mieletöntä! hän kehuu.

Hetken päästä kone käskee lopettamaan painelun. Kahdeksasluokkalaiset poistuvat seuraavalle rastille vakavina. Norokorven viesti nopeasti toimimisen tärkeydestä lienee uponnut syvälle.

Teksti: Mari Valkonen