Punaisen Ristin Nallesairaalassa hoidetaan kaikki

Henna Raatikainen / Suomen Punainen Risti
Henna Raatikainen / Suomen Punainen Risti
Henna Raatikainen / Suomen Punainen Risti
Henna Raatikainen / Suomen Punainen Risti
Henna Raatikainen / Suomen Punainen Risti

Pehmolelujen vaivoista yleisimpiä ovat vatsa- ja korvakivut. Pahempaakin sattuu: pään tai pyrstön murtuessa nopea apu on tarpeen.

Nallesairaala avautuu kesäkuussa Helsingissä
  • Nallesairaala on avoinna kaikille Punaisen Ristin Gimis-tapahtumassa Helsingin Kansalaistorilla 6.–11.6.2017.
  • Nallesairaala on auki arkisin kello 12–19 ja viikonloppuna kello 11–19. Arkiaamut ovat varattuja päiväkodeille.

Tilanne on vakava. Nooa on iskenyt pyrstönsä kiveen. Onneksi Nooa on jo tottunut sairaalankävijä – tosin yleensä 20-vuotiaalla hailla on ongelmia selkäevän kanssa, ei niinkään pyrstön.

Sairaanhoitaja Virpi Teinilä tutkii Nooan tarkkaan ja kirjaa huomiot neuvolakorttiin. Sitten Teinilä sitoo hain pyrstöön tukevan sidoksen yhdessä potilaan saattajan, Ilmarin, kanssa.

Pieniä haasteita aiheuttaa oikean lääkemäärän selvittäminen 80 gramman painoiselle haille, mutta lopulta annostelu selviää ja Ilmari pääsee ruiskuttamaan lääkkeen suoraan Nooan suuhun. Jo helpottaa.

– Kotihoidoksi paljon silitystä ja hellittelyä, neuvoo Teinilä.

– Onneksi Nooan luontainen elinympäristö eli suolainen vesi tekee haavoille hyvää.

Toisella puolella huonetta hoitoa saa Marja-koira, jota ampiainen on pistänyt joka ainoaan tassuun. Voiko näin huono tuuri käydäkään, pohtii sairaanhoitaja Anne Salonen.

Anafylaktista reaktiota ei onneksi ole, eivätkä ampiaiset ole päässeet pistämään Marjaa kuonoon. Tassut paikataan ja Salonen määrää Marjalle lepoa.

Kuin oikeassa sairaalassa

Impivaaran päiväkotiin Helsingin Tapanilaan on pystytetty Punaisen Ristin Nallesairaala, jossa kaikenlaiset pehmolelut ja nuket saavat hoitoa sairauksiin ja vammoihin. Sairaalaa kokeiltiin ensimmäisen kerran järjestön yleiskokouksessa vuonna 2014, ja sitä kehitetään ja päivitetään jatkuvasti – lasten toiveiden mukaan.

Tänään neljä- ja viisivuotiaat ”Jänöset” tuovat omat sairastuneet tai onnettomuuteen joutuneet pehmoeläimensä hoitoon. Kokeneet sairaanhoitajat Teinilä ja Salonen tiedustelevat aluksi yleisesti, ovatko potilaiden vammat vakavia.

– Joo! sanovat lapset yhteen ääneen.

Hevisaurus on tosin saapunut sairaalaan perustarkastukseen, ihan vain varmistamaan, että kaikki on kunnossa. Teinilä antaa railakkaan näköiselle lohikäärmeelle puuttuvan rokotteen ja toteaa tämän ikäisekseen hyväkuntoiseksi. Karkinsyöntiä voisi hiukan vähentää, ja hampaita pitäisi muistaa pestä, hän muistuttaa Hevisauruksen omistajalle Eelille.

– Nallesairaala on hyvä tapa kertoa lapsille terveysasioista, selittää Teinilä. – Se voi myös vähentää lääkäreihin, hoitajiin ja sairaaloihin liittyviä pelkoja. Lapset pääsevät tutustumaan tarvikkeisiin ja näkemään, että kaikki menee ihan hyvin.

Nallesairaalassa käytetään oikeita sairaalatarvikkeita, samanlaisia kuin esimerkiksi Punaisen Ristin kenttäsairaalassa. Tänään hoidetaan 20 potilasta, myös sellaisia, jotka eivät puhu suomea vaan vaikkapa nallekieltä. Silloin apuna käytetään Medical Visual Language Translator -vihkosta. Kivun voimakkuuden määrittämisessä auttaa VAS-kipuasteikko, jossa potilas itse näyttää, kuinka paljon häneen sattuu.

Esimerkiksi mahakivusta kärsivä Pingu-pingviini toipuu nopeasti lääkkeen saatuaan, sillä asteikko heilahtaa äärimmäisen kivun päädystä kivuttomuuteen. Omistaja Sulo on helpottunut; ehkä kipu johtuikin vain liiasta sokerista.

Apua tasapuolisesti kaikille

Teinilä ja Salonen ovat kumpikin olleet Punaisen Ristin toiminnassa mukana pitkään, ja erilaisia työkomennuksia – myös Nallesairaala-komennuksia – on takana jo useampi.

Nallesairaalassa on vuosien varrella nähty kaikenlaisia tapauksia, muun muassa tulensyöksemiskykynsä menettänyt lohikäärme. Myös muutaman Jänösen potilaalla on harvinaisempi vaiva: yhdellä ovat aivot kipeät, toiselta on irronnut korva. Kaiken näköiset, kokoiset ja väriset otetaan vastaan ja hoidetaan.

Enimmäkseen vaivat ovat melko tyypillisiä. On mahakipua, korvakipua, flunssaa, päänsärkyä.

– Usein lapset kertovat vaivoista, joita heillä itsellään on, Teinilä kertoo.  

Toivo-pojan Bamsse on kaatunut jäällä ja satuttanut suunsa. Anne Salonen punnitsee ja mittaa Nallen, kirjaa turkin ja silmien värin ja puhdistaa sitten haavat. Sen jälkeen Toivo saa itse asetella Bamselleen laastarin.

Toivo katsoo nallea tarkasti ja liimaa sitten laastarin poikittain Bamssen suun päälle.

– Onko Bamsse kova puhumaan? tiedustelee Salonen. – Tuo laastari voi siinä tapauksessa olla hiukan hankala.

Bamsse on onneksi hiljaisempaa sorttia.

Aivotärähdyksestä pyrstön murtumaan

Parin tunnin aikana paikataan ja hoidetaan muun muassa Mustin tassuhaava, Ryhmähaun kipeät korvalehdet, Jänö-Justiinan sisäkorvakipu ja useampi vaivainen Nalle. Tunnelma on erittäin keskittynyt – kuten kuuluukin, kun kyseessä on oman pehmolelun hoito.

Impivaaran vakavin vamma on Anselmin pörröisellä Nallella. Anselmin mukaan Nallenpää on murtunut, ja vieläpä kylkiluutkin kaupan päälle.

Lopulta selviää, että kyseessä on vain aivotärähdys; Anselmi on ollut arviossaan hiukan dramaattinen. Nalle joutuu kuitenkin hetkeksi sairaalan tarkkailuosastolle.

Käärme nimeltä Lämmittäjä on puolestaan päivän harvinaisin eläin. Lämmittäjä-paran pyrstö on murtunut.

Salonen kysyy Leevi-omistajalta arviota Lämmittäjän tapaturmasta.  

– No, se kiipesi yhteen piikkipuuhun, kuuluu totinen vastaus.

– Asia selvä, toteaa Salonen ja jatkaa Lämmittäjän hoitamista.

Lasta pyrstöön ja kolme viikkoa lepoa.

Teksti: Henna Raatikainen