Evakuointikeskus on valmis auttamaan muutamassa tunnissa

Aino Salmi / Suomen Punainen Risti
Aino Salmi / Suomen Punainen Risti
Aino Salmi / Suomen Punainen Risti
Aino Salmi / Suomen Punainen Risti
Aino Salmi / Suomen Punainen Risti
Aino Salmi / Suomen Punainen Risti

Evakuointikeskusta voi käyttää suuronnettomuudessa Suomessa tai lähialueilla. Sen toimintaa kokeiltiin katastrofiharjoituksessa Saarenmaalla 14.–15. syyskuuta.

Sairaalassa on syttynyt tulipalo, joka on aiheuttanut osalle potilaista eri asteisia vammoja, ja muille potilaille sekä henkilökunnalle vakavan vaaratilanteen. Potilaat sekä lähistöllä asuvat ihmiset täytyy evakuoida turvaan suuronnettomuuden tieltä. Potilaiden turvallisuus ei saa vaarantua, ja heille täytyy turvata sama hoito, kuin ennen tulipalon syttymistä.
 
Tämä on kuvitteellinen tilanne, mutta oikea onnettomuus olisi mahdollinen missä päin maailmaa tahansa. Myös Suomessa voi tapahtua katastrofi, jossa ihmisiä on evakuoitava nopeasti. Onnettomuustilanteessa toiminnasta vastaavat viranomaiset, mutta Punainen Risti on valmis auttamaan, jos viranomaisten voimat eivät riitä.
 
Suomen Punainen Risti on kehittänyt suuronnettomuuksiin evakuointikeskuksen, jota voi käyttää kuvatussa tilanteessa. Evakuointikeskus pystytetään nopeasti lähelle onnettomuuspaikkaa ja evakuointisairaalaa.
 
– Keskuksessa onnettomuuden uhrit rekisteröidään, jotta tiedetään, keitä he ovat ja millaista apua he tarvitsevat. Evakuointikeskuksessa voidaan myös antaa ensiapua ja henkistä tukea, kertoo Punaisen Ristin kansainvälisen terveydenhuollon suunnittelija Johanna Arvo.  
 
– Evakuointikeskusta voidaan käyttää eri puolilla Suomea ja muutaman tunnin ajomatkan päässä Suomen rajojen ulkopuolella, Arvo sanoo.
 
 

Evakuointikeskus auttaa järkyttyneitä

Suomen Punaisen Ristin evakuointikeskusta testattiin Saarenmaalla järjestetyssä katastrofiharjoituksessa syyskuun toisella viikolla. Skenaariona käytettiin edellä kuvailtua sairaalapaloa, ja harjoituksessa vapaaehtoiset näyttelijät esittivät evakuoituja sairaalapalon uhreja. 
 
Harjoituksen isäntinä toimivat Viron Punaisen Ristin avustustyöntekijät ja vapaaehtoiset sekä Estonian Disaster Relief Team -ryhmän vapaaehtoiset. Punainen Risti testasi harjoituksessa ennen kaikkea uutta evakuointikeskusta, mutta lisäksi rekisteröintiä sekä Green Cafe:ta, joka toimii evakuointikeskuksen osana.
 
Green Cafe ottaa vastaan henkilöitä, jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa. Nimi viittaa triage-järjestelmän eli hoidon kiireellisyyden arvioinnissa käytettävään vihreään väriin. Vihreää käytetään merkitsemään loukkaantumattomia henkilöitä tai potilatia, joiden vammat eivät vaadi välitöntä sairaalahoitoa. 
 
 
– Käytämme punaista väriä osoittamaan, että potilaan peruselintoiminnot ovat vaarassa ja hän tarvitsee hoitoa nopeasti. Keltaisen arvion saanut henkilö tarvitsee niin ikään sairaalahoitoa, mutta hänen vuoronsa on seuraavaksi. Jos potilas kävelee omin jaloin, hänet todennäköisesti luokitellaan vihreään ryhmään, selittää lääkäri Teuvo Määttä.
 
Siinä missä evakuointisairaalassa hoidetaan loukkaantuneita, evakuointikeskuksen Green Cafessa autetaan järkyttyneitä ja muuta apua tarvitsevia ihmisiä. Vapaaehtoiset keskustelevat ihmisten kanssa ja selvittävät heidän tarpeitaan. Yksi tärkeimmistä asioista onnettomuuden jälkeen on saada yhteys uhrien omaisiin. 
 

Onnettomuuden jälkeen tunteet heittelevät

Noin tunti harjoituksen alkamisen ja kuvitteellisen tulipalon jälkeen Green Caféssa on vakava tunnelma. Tulipalon tieltä evakuoidut henkilöt ovat saaneet syötävää ja juotavaa, ja he käyttäytyvät rauhallisesti.
 
– Vaihtelee hyvin paljon, millaisia tunnereaktioita tällaisen onnettomuuden jälkeen ihmisillä voi olla. Osa saattaa olla rauhallisia tänne tullessaan ja hermostua ajan kuluessa, tai toisin päin. Kaikkeen täytyy varautua, kertoo Green Cafén toimintaa ohjannut avustustyöntekijä Riitta Merri.
 
Merri arvelee, että noin viisi tuntia selvitään voileivillä ja mehulla, mutta sen jälkeen ihmiset alkavat kaivata lämmintä ruokaa. Jos evakuoiduilla on lääkitystä kroonisiin sairauksiin, pidetään huolta, että niitä hankitaan. Muun muassa näistä tarpeista voidaan huolehtia evakuointikeskuksessa. 
 
Sitä, kuinka kauan evakuointikeskus palvelee kerrallaan, ei voida etukäteen tietää. Keskuksen pystyttämisestä ja lopettamisesta päättävät viranomaiset. Joko tilanne raukeaa ja ihmiset kotiutetaan, tai heille etsitään väliaikainen majoituspaikka.
 
– Jos onnettomuudesta järkyttynyt ihminen lähtee kotiin, kysyn häneltä vielä ennen lähtöä kaksi kysymystä: mitä aiot tehdä tänään illalla? Mitä aiot tehdä huomenna?, kertoo Merri.
 
– Kysymykset auttavat ihmistä muistamaan, että huomenna on uusi päivä ja turvallinen arki odottaa. Järkyttävät tapahtumat ovat poikkeustilanteita, Merri sanoo.
 

Green Caféssa auttajina ovat vapaaehtoiset

Evakuointikeskusta ei ole ilman auttajia, joten vapaaehtoiset ovat avainasemassa. Saarenmaan katastrofiharjoituksessa auttamassa olivat eri puolilta Viroa kotoisin olevat Viron Punaisen Ristin vapaaehtoiset. Kaikilla heillä oli kokemusta ensiaputoiminnasta, mutta henkisen tuen antaminen on monille uutta.  
 
– Harjoituksen alussa hetken tuntui kaoottiselta, kun paljon ihmisiä tuli kerralla telttaan. Pysyimme kuitenkin rauhallisena, eikä mitään paniikkia syntynyt, kertoo Pärnun osaston vapaaehtoinen Sigrid Vainult.
 
Vapaaehtoiset pitivät harjoiteltua onnettomuus- ja auttamistilannetta realistisena. Silti jokainen onnettomuustilanne on ennalta-arvaamaton.
 
– Jokainen tilanne on erilainen ja ihmisten reaktiot vaihtelevat. Aivan kaikkeen ei voi varautua, Hiie Lainela arvioi.
 
 
Viron Punaisen Ristin pääsihteeri Riina Kabi oli harjoituksessa mielissään, että koulutetut vapaaehtoiset saavat kokemusta myös käytännössä.
 
– Toistoa ja toistoa – sitä tarvitaan. Asiat voivat olla selviä paperilla, mutta harjoituksissa opimme, mitä pitää tehdä silloin, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Harjoituksilla voidaan parantaa luovuutta, jota tarvitaan, Kabi sanoo.
 
Saarenmaan katastrofiharjoitus järjestettiin 14.-15.9. Mukana oli 14 suomalaista avustustyöntekijää, 21 Viron Punaisen Ristin avustustyöntekijää ja vapaaehtoista, sekä 60 Viron lääkinnällisen valmiusryhmän (Estonian Disaster Relief Team) vapaaehtoista.
 
Teksti: Anna Kaipainen
Kuvat: Aino Salmi