Kohti rikoksetonta elämää

Petri Mulari / Suomen Punainen Risti
Kuvaaja: Petri Mulari / Suomen Punainen Risti

Punaisen Ristin vankilavierailuilla on suuri merkitys niin vangeille kuin vapaaehtoisillekin.

Nähdään toisemme
  • Jopa viides suomalaisista kokee itsensä yksinäiseksi, ainakin toisinaan.
  • Yksinäisyys voi tuntua näkymättömyydeltä, tyhjyydeltä tai siltä, ettei kuulu mihinkään. Se voi ilmetä myös fyysisenä kipuna.
  • Ystävänpäivän aikaan vapaaehtoiset järjestävät eri puolilla Suomea kaikille avoimia Nähdään-tapahtumia. Tervetuloa!
  • Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnassa on mukana noin 9000 vapaaehtoista ystävää ympäri Suomen. Vuosittain noin 32 500 ihmistä saa apua ystävätoiminnasta.
  • Klikkaa tästä ja saat lisätietoa ystävätoiminnasta!
Anita Raitala ja Eeva Kautiainen kävelevät turvatarkastuksen jälkeen tottunein askelin Hämeenlinnan vankilan etuovelle. Vartija avaa oven ja toivottaa heidät tervetulleiksi.
 
Matka jatkuu aulasta käytävää pitkin ensimmäisen kerroksen luokkahuoneen eteen. Vartija avaa taas oven. 
 
Huoneessa istuu yhdeksän naista, joista jokainen on määrätty vankeuteen rikoksesta. Joku huumausainerikoksesta, joku petoksesta, joku ajamisesta ilman ajokorttia.
 
Naiset keskustelevat keskenään iloisesti. Kun Eeva ja Anita astuvat ovesta sisään, naiset nousevat ylös ja halaavat heitä vuorotellen.
 
– Onko sinulla uudet silmälasit, yksi kysyy Eevalta.
 
Naiset järjestelevät tuolit ympyräksi ja istuvat alas. Iloinen puheensorina täyttää luokkahuoneen uudelleen, kunnes Anita pyytää kaikkia hiljentymään.
 
Esittäytymiskierroksen jälkeen laitetaan kahvi porisemaan. Juttua riittää muun muassa vankilan joulujuhlasta ja siitä, kuinka jokainen sai villasukat ja kaksikymppiä joulurahaa.
 

”Tämän tunnin ajan me olemme ihmisiä” 

Yksi miettii tuomionsa pituutta, toinen kertoo koulunkäynnistään vankilassa. Myös tulevasta Hämeenlinnan naisvankien teatteriesityksestä puhutaan.
 
Joillekin pulla ja kahvi ovat ensisijainen syy tulla mukaan Punaisen Ristin vierailulle, mutta nähtyään miten rentoa ja hauskaa tapaamisissa on, he yleensä jäävät.
 
– Monta vankikaveria olen houkutellut tänne pullan avulla, yksi naisista naurahtaa, mutta vakavoituu sitten.
 
– Eeva ja Anita eivät kohtele meitä kuin vankeja vaan kuin tavallisia ihmisiä. Siksi tämä on meille tärkeää.
 
– Tämän tunnin ajan me olemme ihmisiä, yksi vangeista jatkaa. Muut nyökyttelevät.
 

Uusia taitoja

Naisten ajatukset vahvistavat, että Punaisen Ristin vankilavierailujen perimmäinen tarkoitus on onnistunut: toiminnalla halutaan muun muassa edistää inhimillisyyttä sekä tukea vangin sosiaalista kehitystä sekä vuorovaikutustaitoja.
 
– Kiva kuulla, että teillä on sellainen olo, Anita sanoo.
 
– Haluamme olla ystäviä, tukea vankeja tavallisen ihmisen taidoin, ei viranomaisena. Meidän tehtävämme ei ole tuomita, se on tehty jo oikeusprosessin aikana.
 
Varsinkin pitkien tuomioiden jälkeen vapaus voi olla vangille hankala asia. 
 
Päihteettömyys, asunnottomuus, vanhan kaveripiirin jättäminen ja uuden sosiaalisen verkoston rakentaminen vaativat paljon voimavaroja.
 
– Jos haluaa jättää taakseen rikollisen elämäntavan, täytyy vanhat tottumukset ja ystävät hylätä. Se ei todellakaan ole helppoa, yksi vangeista sanoo ja viittaa Anitaan ja Eevaan.
 
– Jos on joku, kenelle pääsee purkamaan tunteitaan, asiat voivat sujua ainakin vähän paremmin.
 
Vangilla on leima otsassa koko ajan. Täällä meidän kanssa niin ei ole. Me luotamme heihin ja he luottavat meihin, Eeva kertoo.
 
 
Teksti: Vera Miettinen
 
 

Kampanjat