Ihan tavallisia ystäviä

Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti
Mari Manninen (vas.) ja Vera Hyvämäki tapasivat tällä kertaa Vantaan Myyrmäessä. Kaverukset pitävät yhteyttä viikoittain.
Kuvaaja: Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti

Punaisen Ristin nuorten ystävätoiminta saattoi Marin ja Veran yhteen, mutta ystäviä heistä tuli itse.

Nähdään toisemme
  • Jopa viides suomalaisista kokee itsensä yksinäiseksi, ainakin toisinaan.
  • Yksinäisyys voi tuntua näkymättömyydeltä, tyhjyydeltä tai siltä, ettei kuulu mihinkään. Se voi ilmetä myös fyysisenä kipuna.
  • Ystävänpäivän aikaan vapaaehtoiset järjestävät eri puolilla Suomea kaikille avoimia Nähdään-tapahtumia. Tervetuloa!
  • Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnassa on mukana noin 9000 vapaaehtoista ystävää ympäri Suomen. Vuosittain noin 32 500 ihmistä saa apua ystävätoiminnasta.
  • Klikkaa tästä ja saat lisätietoa ystävätoiminnasta!
Siitä on nyt pari vuotta. Mari Manninen ja Vera Hyvämäki istuivat Helsingissä Punaisen Ristin Helsingin ja Uudenmaan piirin toimistolla. Ystävävälittäjä toi Marille ja Veralle kahvit ja sulki kokoushuoneen oven.
 
Mari ja Vera eivät tienneet toisistaan yhtään mitään, mutta nyt heidän piti ruveta ystäviksi. Luonnolliseksi asetelmaa ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan.
 
– Pelastus oli se, että me ollaan molemmat sosiaalisia ja puheliaita tyyppejä. Juteltiin vähän aikaa, vaihdettiin numeroita ja sovittiin koska nähdään uudestaan, kaverukset kertovat nauraen.
 
Tälläkin kertaa istutaan kahvin ääressä, mutta nyt kolhon kokoushuoneen sijasta mukavassa kahvilassa.
 
Mari ja Vera ovat tulleet kertomaan kokemuksistaan Punaisen Ristin nuorten ystävätoiminnasta. Ensin he tahtovat kuitenkin purkaa pari myyttiä.
 
– Tuntuu että yksinäisyyttä tuodaan liikaa esiin nyyhkytarinoiden kautta. Kuka tahansa voi olla yksinäinen, ja melkein kaikki ovat sitä jossain vaiheessa, Mari sanoo.
 
– Varsinkin nuorten kohdalla halutaan löytää syy, miksi joku on yksinäinen. Todellisuudessa siihen ei tarvita suurta tarinaa. Ihmiset vaihtavat paikkakuntaa ja koulua, yhteydenpito katkeaa, jutut eriytyvät. Toki monella on takana esimerkiksi kiusaamista, mutta ei aina.
 

Tavallisia ystäviä

Tutkimusten mukaan joka kymmenes nuori kärsii pitkään jatkuneesta yksinäisyydestä. Koko väestöstä noin 40 prosenttia on kokenut yksinäisyyttä jossain vaiheessa.
 
Tavallisuudestaan huolimatta yksinäisyyteen liittyy edelleen stigma, häpeän leima, varsinkin nuorten kohdalla. Siitä puhutaan helposti syyllistäen.
 
Mari ja Vera ovat molemmat kokeneet yksinäisiä jaksoja elämäntilanteiden muuttuessa. Tutustuttuaan nuorten ystävätoiminnan kautta he ovat tukeneet toinen toisiaan.
 
Vapaaehtoistoiminnasta tavataan helposti ajatella, että toinen on auttaja ja toinen avun kohde. On ystävä, vapaaehtoinen – ja on yksinäinen, jolle hän toimii ystävänä.
 
Se on juuri sitä nyyhkytarinaa, jota Mari ja Vera tahtovat välttää. He ovat ystäviä, ihan tavallisia ystäviä, vaikka tutustuivatkin Punaisen Ristin kautta.
 
Se on nuorten ystävätoiminnassa välttämätöntäkin.
 
– Jos mietitään vaikka vanhusten ystävätoimintaa, on se vähän erilaista. Jos nuori vapaaehtoinen lähtee vanhalle ihmiselle ystäväksi, siinä tulee melkein väkisin sellainen hyväntekijän osa. Nuorten ystävätoiminnassa tavoitteena pitäisi olla nimenomaan kahden tasavertaisen ihmisen kaveruus, Vera pohtii.
 

Alkusysäys tarpeen

Kun yksinäisyys on jatkunut pidemmän aikaa, se alkaa helposti ohjata ajatuksia negatiiviseen suuntaan. Omia onnistumisia aletaan selittää sattumalla ja epäonnistumisista syytetään itseä.
 
– Jos on kohdannut ihmissuhteissa paljon pettymyksiä, siitä tulee helposti sellainen lumipalloefekti. Sillä on iso merkitys, katkeaako kierre kaksi- vai kolmekymppisenä, sillä kynnys kasvaa koko ajan, Vera miettii.
 
Sellaisessa tilanteessa tarvitaan helposti pieni alkusysäys, ja sellaisen voi tarjota esimerkiksi nuorten ystävätoiminta. Punaisen Ristin ystävävälittäjä etsii vapaaehtoisista ja hakijoista suurin piirtein samanikäisen parin, joka taustansa puolesta voisi tulla juttuun keskenään, ja saattaa heidät yhteen. Tutustuminen vaatii aikaa, ja hutejakin tulee.
 
Alkuun Mari ja Vera eivät pitäneet juuri yhteyttä sovittujen tapaamisten välillä, kunhan sopivat koska nähdään ja pitivät siitä kiinni. Tavatessaan he tekivät tavallisia asioita, kävivät kahvilla ja kävelyillä.
 
– Kun yhteistä taustaa ei ole luonnostaan esimerkiksi koulusta tai harrastuksesta, yhteisten juttujen löytyminen vaatii vähän aikaa. Nykyisin me ollaan yhteyksissä viikoittain, Mari ja Vera kertovat.
 
He suosittelevat oman kokemuksensa perusteella nuorten ystävätoimintaa melkeinpä kenelle tahansa.
 
– Ystäväksi lähtevältä vaaditaan lähinnä, että haluaa tutustua uuteen ihmiseen avoimin mielin. Ystävää kaipaavan taas ei kannata liikaa miettiä, onko ”tarpeeksi syrjäytynyt” tai ”liian syrjäytynyt” – se riittää jos tuntee että nyt tarvitsisi kaveria.
 
– Realistiset odotukset pitää toki molemmilla olla. Kun alussa vähän panostaa ja kaveruus lähtee rullaamaan itsestään, se on tosi siistiä.
 
Teksti: Kimmo Holopainen
 

Kampanjat