Sota Syyriassa

Maria Santto / Suomen Punainen Risti
12-vuotias Abdul Rahmanilla on CP-vamma, eikä hän voi kävellä omin jaloin. Abdul käy fysioterapiassa Punaisen Puolikuun kuntoutuskeskuksessa Homsissa.
Kuvaaja: Maria Santto / Suomen Punainen Risti

Jo seitsemän vuotta jatkunut Syyrian konflikti ei osoita hiipumisen merkkejä. Inhimillisyys ei kuitenkaan ole maasta katoamassa.

Tue avustustyötä lahjoittamalla:
  • Lähetä tekstiviesti SPR15 numeroon 16499 (15 €/viesti)
  • Soita numeroon 0600 12220 (20,12 €/puhelu + pvm)
  • Verkossa: http://spr.punainenristi.fi/syyria
  • Pivolla tai MobilePay:lla numeroon 1001
  • Tilisiirrolla Punaisen Ristin katastrofirahaston tilille FI14 5780 0710 0116 49, viite: 5393

Hävittäjän ääni halkaisee taivaan. Kuuluu terävä kumahdus, taivaanrannasta alkaa kasvaa savupatsas. Sen viereen syntyy toinen ja kolmas.

Sienipilvet nousevat kuin hidastettuina. Lopulta ne sekoittuvat Itä-Ghoutan yllä leijuvaan utuun.

On helmikuun 19. päivä 2018. Sotatoimet Syyrian pääkaupunki Damaskoksen itäosissa ovat kiihtyneet. Twitter näyttää lähes reaaliaikaisesti, mitä savupatsaiden juurella tapahtuu.

Uhrit ovat betonipölyn ja veren peittämiä. Päivän aikana raportoidaan kymmenistä kuolleista.

Olemme Vanhankaupungin kupeessa, 8-kerroksisen talon ylimmässä kerroksessa, jossa toimii Syyrian Punaisen Puolikuun ensiapukeskus.

(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Työvuorossa on viitisentoista nuorta naista ja miestä. Osa heistä ottaa vastaan hätäpuheluita operaatiohuoneessa, ja kaksi ensiapuryhmää on valmiina lähtemään kaupungille apuun.

Puhelinpäivystäjä luokittelee tapauksen värikoodilla. Jos se on punainen, auttajat hälytetään liikkeelle lähimmästä ensiapukeskuksesta, joita on kaupungissa kuusi.

Damaskoksessa ensihoito on suurelta osin näiden pyyteettömästi toimivien vapaaehtoisten auttajien varassa. Vaikka palkkaa ei makseta, kyse ei ole harrastelusta: toiminta on ammattimaista ja hyvin organisoitua.

Hälytysryhmän tavoitteena on olla alle kahdessa minuutissa ambulanssissa ja alle seitsemässä minuutissa kohteessa.

– Vaikeinta ovat tilanteet, joissa olet antanut kaikkesi, mutta se ei riitä. Menehtyneet ihmiset eivät unohdu. Nämä kokemukset kuitenkin saavat minut yrittämään entistä sinnikkäämmin, Mohab Hamed, 23, toteaa.

– Vapaaehtoistyö on minulle tapa ilmaista itseäni, ei vain sanoilla vaan teoilla. Mielestäni tämä on paras tapa tukea yhteiskuntaa ja ihmisyyttä. Räjähdysten äänet kantautuvat taas ikkunasta.

Kolme nuorta yliopisto-opiskelijaa – Ataa, Nur ja Leen – istuvat rauhassa sohvilla. He odottavat lähtöä tehtävään.

Klinikka täynnä kohtaloita

Itä-Ghoutan kaltaisia humanitaarisia katastrofeja on nähty Syyrian kriisissä valitettavasti useita.

Matkaamme Homsiin, joka sijaitsee kahden tunnin ajomatkan päässä Damaskoksesta pohjoiseen. Näemme auton ikkunasta tämän harmaan maailman. Murtuneet talot sinnittelevät vaivoin pystyssä, katot ovat lysähtäneet, ja harjaterästä sojottaa sieltä täältä.

Viisi vuotta sitten Nur al-Mahmud, 17, istui veljensä kanssa autossa. Heidän eteensä iskeytyi kranaatinheittimen ammus, joka silpoi Nurin käden. Se amputoitiin.

Nyt nuori nainen keskustelee kanssamme Syyrian Punaisen Puolikuun kuntoutusklinikalla Homsissa. Nur on saanut klinikalta proteesin ja kuntoutusta, minkä ansiosta tyngän liikkuvuus on parantunut.

– Käden menetys oli aluksi vaikea paikka. Päätin kuitenkin tehdä kaikkeni, jotta voin jatkaa elämää normaalisti. Käyn koulua, leivon jälkiruokia ja haluan yliopistoon opiskelemaan farmasiaa. Asiat ovat nyt hyvin, hän kertoo.

Kuten moni hyvä asia, myös Homsin klinikka on saanut alkunsa ihmisten hyvästä tahdosta ja sinnikkyydestä. Homsin klinikalla on tähän mennessä kuntoutettu noin 350 ihmistä.

Kyse ei kenenkään kohdalla ole kertakäynnistä, vaan hyvät tulokset edellyttävät jopa vuosien työtä. Lopputulos on Punaisen Puolikuun auttajille usein sitäkin palkitsevampi.

Pelko ei voita

Sodan repimässä Syyriassa kontrastit ovat rajut. Toiset tappavat ja toiset tekevät kaikkensa auttaakseen.

Pääkaupunki Damaskoksen keskustassa ravintolapöydät notkuvat herkkuja, kun taas parin kilometrin päässä tuhannet ihmiset piilottelevat nälissään kellareissa.

Syyrian kriisi on koetellut ihmisyyden rajoja järkyttävin tavoin. Sadat tuhannet ovat kuolleet ja miljoonat paenneet kotoaan.

Kolme miljoonaa on loukkaantunut sotatoimien vuoksi. Kaiken julmuuden keskellä auttamishalu ja empatia kuitenkin pitävät pintansa.

Kärsimyksen vastavoima, inhimillisyys, ei ole katoamassa Syyriasta.

3-vuotias Jawal kärsii hydrokefaluksesta, ja hän on käynyt Homsin kuntoutuskeskuksessa jo 2,5 vuotta. Fysioterapian avulla hän voi nyt kävellä. "Hän rikkoo paljon tavaroita, mutta katsokaa nyt, hän voi kävellä. Olen siitä niin onnellinen", sanoo äiti Maisaa.

Teksti: Ari Räsänen, Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijä

Kuvat: Maria Santto / Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijä

Kampanjat