Auttaja ilmestyi ovelle

Johannes Wiehn
– Tiesin Punaisesta Rististä kansainvälisen avun, kadonneiden etsinnät, ensiapupäivystykset ja Nälkäpäivän. En kuitenkaan tiennyt, että yksittäisiä ihmisiä kotimaassakin autetaan, sanoo tulipalossa apua saanut Airi Raskinen.
Kuvaaja: Johannes Wiehn

Kun koti oli palanut, kouvolalainen Airi Raskinen sai apua Punaiselta Ristiltä. Nyt hän auttaa itse muita.

Lahjoita Nälkäpäivä-keräykseen:
  • Lähettämällä tekstiviestin SPR numeroon 16499 (15 €/viesti)
  • Netissä osoitteessa nälkäpäivä.fi
  • Soittamalla numeroon 0600 12220 (20,12 €/puhelu + pvm)
  • MobilePay:lla ja Pivolla numeroon 1001
  • Tilisiirrolla tilille FI14 5780 0710 0116 49 viite 5173

Sen kotiinpaluun kuusi vuotta sitten Airi Raskinen muistaa aina.

Raskinen oli kaartamassa autolla kotipihaansa, kun hänen korviinsa kantautui palohälyttimen läpitunkeva ääni. Hän pysäköi auton, hyppäsi ulos ja tajusi äänen tulevan hänen omasta kodistaan. Naapurin pihalla seisovat vieraat kertoivat isännän lähteneen koiran kanssa ulos.

–  Menin sisälle taloon. Joka paikka oli savussa ja lieden ympäristö tulessa. Juoksin ulos ja huusin, että soittakaa palokunta.

Raskinen palasi vielä kerran palavaan kotiinsa ja yritti kädet täristen miettiä, mikä olisi kaikkein tärkeintä. Mitä tavaraa pitäisi ottaa mukaan nyt heti, jos kaikki palaisi yhdessä hetkessä? Minkä hän pystyisi itse kantamaan?

Sankka savu ja liekeistä hohkava kuumuus pakottivat hänet kuitenkin palaamaan ulos tyhjin käsin. Hätäkeskuksen ohjeesta kaikki ovet ja ikkunat suljettiin.

Airi Raskinen kertaa hätäkeskuksen selvityksestä, että palokunnan tulossa kesti kymmenen minuuttia. Se on normaali aika, mutta ne minuutit tuntuivat odottajasta loputtoman pitkiltä.

– Sen 10 minuutin aikana näin silmissäni, mitä tuli tuhoaa tuvassa. Ajattelin vain, että tulisipa palokunta jo.

Raskisten oli ollut tarkoitus paistaa munkkeja illanviettoa varten. Taikinan kohotessa palo oli saanut alkunsa liedeltä, johon munkkirasva oli jäänyt erehdyksessä lämpenemään.

Mistä apua?

Kun palokunta pari tuntia myöhemmin poistui paikalta, palopäällikkö kysyi Raskiselta, oliko tämä jo soittanut vakuutusyhtiöön. Soita, niin homma alkaa rullata, palopäällikkö kehotti lähtiessään.

– Soitin vakuutusyhtiöön ja selvitimme asiaa. Virkailija kertoi, että voisimme olla yötä hotellissa ja kysyi puhelun lopuksi, mikä pankkitilini numero on. Numero ei muistunut mieleen enkä voinut mennä sisälle palaneeseen kotiini sitä tarkistamaan, Raskinen kertoo.

Vakuutusrahoja ei siis saatu vielä ensi hätään eikä paikkakunnalla ollut hotellia, jossa olisi voinut yöpyä. Onneksi apua sai lapsilta ja ystäviltä. Yösijakin löytyi naapurissa asuvan tyttären luota.

Tuttu mies ilmestyi ovelle

Seuraavana aamuna kotiin saapui puhdistusfirma ja vei pestäväksi sen, mikä pestävissä oli. Tuli ei ollut päässyt leviämään kauas lieden ja kaappien ulkopuolelle, mutta savu ja noki olivat sotkeneet kaiken huonekaluista astioihin ja liinavaatteisiin. Vaatteista jäljelle jäivät vain päällä olleet.

Toimelias naapuri soitti Punaisen Ristin Sippolan osastoon ja kysyi, tekeekö Punainen Risti tällaisissa tilanteissa mitään. Puhelimessa vastattiin, että toki tehdään.

– Seuraavana aamuna ihmettelin, mitä ulkonäöltä tuttu Kirtolan Antti tekee ovellamme, Punaisen Ristin liivi päällä, Airi Raskinen naurahtaa.

– Tiesin Punaisesta Rististä kansainvälisen avun, kadonneiden etsinnät, ensiapupäivystykset ja Nälkäpäivän. En kuitenkaan tiennyt, että yksittäisiä ihmisiä kotimaassakin autetaan – ennen kuin Antti tuli ja kysyi, voiko Punainen Risti auttaa.

Raskinen kiitti ja sanoi, että apu kyllä kelpaisi. Raskiset ja Kirtola ajelivat Prismaan vaateostoksille. Punaisen Ristin katastrofirahaston varoin ostettiin välttämättömiä perustarvikkeita tuhoutuneiden tilalle.

– Oli mahtavaa, että sain itse valita omat vaatteeni ja sopivat kengätkin, Raskinen huokaa. – Siihen asti olin kulkenut toisten antamissa vaatteissa.

Aikanaan vakuutusrahatkin tulivat. Kodin remontissa kesti kaikkiaan puoli vuotta.

Autetusta auttajaksi

Sippolan osaston väen antama apu jäi Airi Raskiselle mieleen. Hän lupasi tuoda seuraavaan osaston kokoukseen kakun kiitokseksi vapaaehtoisille.

Ja niin siinä kävi, että Raskinen lähti kokouksesta Punaisen Ristin jäsenenä ja vapaaehtoisena. Raskinen on ollut vuosien varrella kahvittamassa verenluovuttajia ja myymässä osaston torikojulla. Joulun alla ja ystävänpäivänä hän on ollut mukana järjestämässä vanhuksille kakkukahveja palvelutaloon.

Muutama kuukausi sitten Raskinen kulki taas Prisman käytävällä samalla asialla kuin kuusi vuotta sitten, mutta tällä kertaa itse Punaisen Ristin liivi päällään. Lähellä asuvalta vanhukselta oli palanut koti. Yhdessä vanhuksen kanssa hänelle ostettiin perustarvikkeita, uudet vaatteet ja hammasharja.

Raskisesta auttaminen tuntui tärkeältä. Hän muistaa vieläkin, miltä omalle ovelle asti tuotu apu tuntui.

– Tuntui lämpöiseltä, että joku vieras halusi auttaa minua.


Kuva: Johannes Wiehn

Kampanjat