Päihteistä jämäkästi ja tuomitsematta

Elina Aaltonen / Suomen Punainen Risti
Jesse Hägglund auttaa päihdetyön ja ensiavun vapaaehtoisena.
Kuvaaja: Elina Aaltonen / Suomen Punainen Risti

Punaisen Ristin päihdetyön aktiivi Jesse Hägglund lähti vapaaehtoiseksi, sillä hän halusi vastapainoa omalle työlleen. Päihdetyössä yhdistyvät auttaminen, asennevaikuttaminen ja uudet tuttavuudet.

Kun astuu marraskuun hiljentämän Tikkurilan tihkusateesta nuorten monitoimitalo Liitoon, tunnelma muuttuu hetkessä. 
 
Kolmestakymmenestä nuoresta lähtee kova meteli: on puhuttava äänekkäästi ylittääkseen kulmassa paukkuvan rumpukomppiharjoituksen volyymi. Suurehkon tilan toisessa nurkassa pari nuorta on vetäytynyt sohvalle vilttien alle juttelemaan. Huoneen keskellä pelataan pingistä ja biljardia. 
 
Joitakin nuoria on kokoontunut pöydän ympärille pelaamaan Punaisen Ristin päihdetyön kehittämää uutta Valot vintissä -visailupeliä. Joukkoa ohjaa Jesse Hägglund, 32. 
 
– Mitä tarkoittaa lääkkeiden väärinkäyttö? kysytään pakasta nostetussa kortissa. 
 
Vastauksista keskustellaan yhdessä.
 
– Sitä, että käyttää lääkkeitä silloinkin kun ei tarvitsisi. 
– Sitä, että myy lääkkeitä jollekin eteenpäin. 
– Sitäkin, että käyttää kaverille määrättyjä lääkkeitä?
 
Nuorimmat pelaajat ovat kymmenvuotiaita. He eivät tähän kysymykseen onneksi osaa vastata, mutta alkoholista löytyy heiltäkin yllättävän paljon tietoa. 
 
Ei kuitenkaan onneksi omakohtaista kokemusta: tytöt pistävät peliin kuuluvat vääristävät kännilasit silmille ja toteavat nauraen, että ”ihan kamalaa, eihän tällä tavalla voi olla”.
 

Määrätietoinen auttaja

Jesse Hägglund aloitti Punaisen Ristin Järvenpään osaston vapaaehtoisena alkuvuodesta 2015. Arkisin sähkökoneiden parissa työskentelevä Hägglund oli käynyt töissä hätäensiapukurssin ja innostui.
 
– Päätin suunnata ensiavun vapaaehtoiseksi, sillä ensiaputehtävissä saan tehdä jotain aivan muuta kuin omassa työssäni. 
 
Jo samana keväänä hän päätyi myös Punaisen Ristin päihdetyön Varhaisen puuttumisen kurssille, jonka perusteella hän päätti ryhtyä vapaaehtoiseksi Korson osastoon juuri perustettuun päihdetyön toimintaryhmä Huppeliin. 
 
– Ensiapu ja päihdetyö ovat aika luonnollinen yhdistelmä. Ensiavun puolesta käymme päivystämässä tapahtumissa, joissa on melkein aina päihtyneitä ihmisiä. 
 
Punaisen Ristin Helsingin ja Uudenmaan piirin päihdetyön toimintaryhmässä Huppelissa aktiivisesti toimiva Hägglund ei kuitenkaan halua ottaa kantaa siihen, miten paljon päihteet vaikuttavat vaikkapa onnettomuuksiin.
 
– Kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa. Onnettomuuteen voi joutua sekä päihtyneenä että selvänä, hän painottaa.
 
Hägglund puhuu rauhallisesti ja ystävällisesti, mutta vaikuttaa myös äärimmäisen jämäkältä ja määrätietoiselta.
 
Hägglundia kuunnellessa voi vain kuvitella, kuinka tärkeä hänenkaltaisensa auttaja hädän hetkellä on – sekä selvin päin itseään satuttaneelle että päihtyneelle avuntarvitsijalle. 
 
Päihdetyötehtävät painottuvat Hägglundilla nuoriin, mutta päivystäessään tapahtumissa tai Huppeli-ryhmän pitäessä erilaisia tilaisuuksia hän kohtaa toki kaikenikäisiä. 
 
Esimerkiksi ikäihmisten päihdeongelmat ovat lisääntyneet, ja päihdetyön painotukset eri tilaisuuksissa vaihtelevat.  
 
– Tänä vuonna päivystyksiä on ollut paljon. Kesällä olin päivystämässä muun muassa Ruisrockissa. Festareilla tehtävämme on kertoa kaikesta päihteisiin liittyvistä asioista sekä näkyä ja olla saatavilla jos jollain on kysyttävää. Välillä myös auttaa, jos joku on liian päihtynyt. Isoimmilla festareilla pidetään selviämisasemaa, missä tarjoamme turvallisen tilan päihtyneelle ja kutsumme lisäapua, jos tarve vaatii, hän kertoo. 
 
– Pääosin meihin suhtaudutaan tapahtumissa tosi hyvin. Mutta totta kai meille tullaan myös heittämään vitsiä, kun Päihdetyö-liivit päällä liikumme festariympäristössä. Että päihdetyötä, täällä! Hägglund nauraa. 
 

Vaikuttamista ja herättelyä

Hägglund on toisinaan kiireinen vapaaehtoistehtäviensä kanssa. Ensiapuryhmä kokoontuu kerran viikossa, ja päihdetyön määrä hiukan vaihtelee viikosta toiseen.
 
Punaisen Ristin päivystyksiä on Helsingin ja Uudenmaan alueella lähes kaikissa suurissa tapahtumissa, konserteissa ja messuilla, mutta hän itse on mukana juuri sen verran kuin ehtii ja jaksaa. 
 
Hägglundin mukaan päihdetyössä kaikkein palkitsevinta on faktojen ja neuvojen kertominen eri-ikäisille, eri tilanteissa oleville ihmisille sekä hyvä henki ryhmäläisten kesken. 
 
Ja ainakin Liidossa päihdekeskustelu vaikuttaa aidosti kiinnostavan nuoria – pelin lomassa jutustelu ei ole saarnaavaa tai tuomitsevaa, vaan avointa keskustelua aiheesta, jonka edessä jokainen joutuu elämässään tekemään valintoja. 
 
– Jos joku minun ansiostani pohtii ja vähentää päihteidenkäyttöään tai ainakin tiedostaa rajansa, niin olen onnistunut. Mutta yhtä lailla haluan auttaa ja olla tukena silloin, kun joku on esimerkiksi juonut liikaa, hän sanoo.
  
Punaisen Ristin päihdetyön tavoitteena on tiedon lisäämisen avulla ehkäistä päihteiden käyttöä sekä vähentää käytöstä aiheutuvia haittoja, mutta Jesse Hägglundin tehtävä vapaaehtoisena ei ole moralisoida tai kieltää. 
 
Hän herättelee – toisinaan sanan kaikissa merkityksissä. 
 
Teksti: Henna Raatikainen
 

Kampanjat