Ruokalahjakortti toi iloa perheen jouluun

Katja Lösönen
– Kun rahaa on todella vähän, sitä stressaa koko ajan. Rasmus menee omien tarpeiden edelle. Sitten sitä vaan päättää pärjätä itse vielä vähän aikaa ilman, sanoo Johanna Türkmen.
Kuvaaja: Katja Lösönen

Johanna Türkmen jäi kotiin hoitamaan poikaansa Rasmusta, vaikka se merkitsi yksinhuoltajalle tulotason romahdusta. Hyvä Joulumieli -ruokalahjakortti oli tervetullut lisä äidin ja pojan jouluun.

Hyvä Joulumieli -keräys

Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluiliiton Hyvä Joulumieli -keräykseen lahjoitetuilla varoilla jaetaan vähävaraisille lapsiperheille 70 euron arvoisia ruokalahjakortteja, jotta perheissä saataisiin varallisuudesta riippumatta jouluateria.

Lue lisää ja lahjoita: hyväjoulumieli.fi.

Johanna Türkmen vetää vuoden ensimmäisen pellillisen piparkakkuja uunista ja laskee ne jäähtymään pienelle keittiön pöydälle. Ikkunan takana rivitalon pihanurmi vihertää sitkeästi. Syksy on ollut lämmin Etelä-Pohjanmaan Ilmajoellakin.
 
– Täällä minä olen syntynyt, syntyperäinen ilmajokinen, Johanna juttelee.
 
– Opiskelut ja elämä veivät 1993 etelään, ja sinne tuli jäätyä yli 20 vuodeksi. Työtilanne oli kuitenkin paljon parempi siellä. Vantaalla opiskelin lähihoitajaksi ja tein töitä laidasta laitaan. Sitten syntyi Rasmus. Silloin piti päästä takaisin maalle, lähemmäs sukulaisia.
 
– Rasmuksen syntymä oli minulle pieni ihme. Olin kauan toivonut lasta, mutta melkein jo luopunut toivosta. Ehkä siksikin päätin, että haluan keskittyä kunnolla äitiyteen, hoitaa lasta kotona ja olla pojan kanssa mahdollisimman paljon.
 
Niin Johanna myös teki, vaikka yksinhuoltajana sillä oli hintansa. Rasmuksen syntymän alla keikkatöitä tehnyt Johanna jäi vanhempainpäivärahajakson päätyttyä kotihoidon tuen varaan. Sen maksimimäärä on 519,47 euroa kuussa, miinus verot.
 

Tukea tarpeeseen

Tilastojen mukaan yli 100 000 lasta Suomessa asuu pienituloisissa perheissä. Kaikilla köyhyysmittareilla mitattuna heikoimmassa asemassa ovat yksinhuoltajaperheet. Sellaiset kuin Johanna ja Rasmus.
 
Köyhyydestä ei Suomessa yleensä puhuta, sillä siihen liittyy yhä edelleen häpeää. Apua ei ole helppo pyytää.
 
– Kyllä tässä henkilökohtaisesti rupeaa pikkuhiljaa sellaiset ajatukset hälvenemään, pakko on ollut nöyrtyä, Johanna nauraa.
 
– Tukea haetaan sieltä mistä saadaan, sitä varten se on olemassa. Toisaalta tämä on ollut oma valinta. Olisin tietysti voinut alkaa viedä Rasmusta hoitoon puolivuotiaana ja mennä töihin, mutta se ei tuntunut oikealta.
 
Kotihoidon tuen lisäksi Johanna on saanut asumistukea ja toimeentulotukea. Siitä huolimatta rahat eivät tahdo riittää. Vuokra nielee tuloista ison osan, ja jonkinlainen autokin Ilmajoella on pakko olla.
 
– Elämä on sellaista jatkuvaa hintavertailua, miten saisi rahat riittämään. Kaikki alennukset ja tarjoukset, kirpputorit ja kierrätykset käytetään hyväksi, Johanna kuvaa.
 
– Kampaajalla käymisestä olen joutunut luopumaan, ja matkustelu on jäänyt siihen, että olemme käyneet Rasmuksen kummien luona Vimpelissä, Johanna keksii ja pohtii, että he ovat Rasmuksen kanssa kuitenkin onnekkaita, koska heillä ei esimerkiksi ole allergioita – gluteeniton ruokavalio vasta kalliiksi tulisikin!
 

Edulliset harrastukset

Selvitysten perusteella pienituloisuus heijastuu perheen elämään monin tavoin. Rahahuolet kuormittavat niin vanhempia kuin lapsiakin. Sen tunnistaa myös Johanna.
 
– Kun rahaa on todella vähän, sitä stressaa koko ajan. Rasmus menee omien tarpeiden edelle. Sitten sitä vaan päättää pärjätä itse vielä vähän aikaa ilman.
 
Toisaalta lapselle tarvitsee harvoin ostaa uutta, koska kierrätysvaatetta on hyvin saatavilla. Ainakin toistaiseksi.
 
Lasten kasvaessa kasvavat usein myös rahahuolet. Pienituloisuus rajoittaa esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia. Johannakin on asiaa miettinyt.
 
– Kyllä sitä miettii, mitä harrastaminen nykypäivänä maksaa. Vaikka jääkiekon tai jalkapallon välineet ja lisenssimaksut. Onneksi meillä Ilmajoella vahva laji on paini, se ei ole välineurheilua. Me olemme Rasmuksen kanssa jo käyneetkin nallepainissa, siinä saa äitikin liikuntaa.
 
Toinen edullinen harrastus on löytynyt Mannerheimin Lastensuojeluliiton Ilmajoen yhdistyksestä, jonka toimintaan Johanna meni mukaan viime vuonna. Jopa siinä määrin, että hän on ajautunut kerhon vetäjäksi.
 
– Ilmajoella ei ollut oikein mitään toimintaa yksinhuoltajille, joten aloitimme MLL:n tiloissa Aurinkoisessa avoimen olohuoneen yksin- ja yhteishuoltajille. Meillä on tilat MLL:n puolesta, diakoni ja lastenhoitajat seurakunnalta ja vielä pari vapaaehtoista mummoa.
 
Kun raha on todella tiukoilla, pienikin tuntuu. Kuten esimerkiksi Punaisen Ristin ja MLL:n Hyvä Joulumieli -lahjakortti, jonka Johanna sai kunnan sosiaalitoimen kautta.
 
– Se oli todella iloinen yllätys, ylimääräinen joululahja, Johanna kiittää.
 
 
Lahjoita Hyvä Joulumieli -keräykseen:
 
 
 

Kampanjat