Tukena hädässä ja kriisissä

Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti
"Ensimmäinen elämänarvoni perustuu ihmisoikeuksiin. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Omat arvoni kohtaavat hyvin myös Punaisen Ristin periaatteiden kanssa, joista yksi keskeisimmistä on hädässä olevan auttaminen," sanoo Atte Varis.
Kuvaaja: Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti

Psykologien valmiusryhmän johtaja saa voimaa nähdessään ihmisten nousevan jaloilleen toivottomalta näyttävän kriisin jälkeen.

Psykologi Atte Varis liittyi Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmään vuodenvaihteessa 2005, vain joitakin päiviä Kaakkois-Aasian tuhoisan tapaninpäivän tsunamin jälkeen.

Katastrofissa oli menehtynyt 175 suomalaista, joita jäivät suremaan sadat omaiset. Ensimmäisten päivien aikana kriisityöryhmä antoi akuuttia apua, ja sen jälkeen alkoi pari vuotta kestänyt toipumisprosessi.

Tsunamin jälkeiset selviytymistarinat olivat vaikuttavia. Jotkut olivat menettäneet kaikki läheisensä.

– Silti omaiset palasivat ajan saatossa takaisin tavalliseen elämään. Sellainen on elämän kiertokulku. Prosessin aikana oli ilo nähdä, kun lapset kasvoivat ja uusiakin lapsia syntyi. Oli uskomatonta nähdä, minkälainen kyky ihmisellä on nousta jaloilleen mahdottomalta tuntuvan tilanteen jälkeen.

Tsunamin jälkeen Varis on osallistunut muun muassa Espoon Sellon ampumistapauksen, Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten ja Jämijärven pienlentokoneturman kriisiapuun.

Suuronnettomuuksia varten

Psykologien valmiusryhmä perustettiin Suomen Psykologiliiton yhteyteen vuonna 1993, ja se siirtyi Suomen Punaisen Ristin siipien suojiin kaksi vuotta myöhemmin.

Kriisipsykologien muodostaman ryhmän tehtävänä on tukea viranomaisten työtä suuronnettomuus- ja poikkeustilanteissa. Käytännössä työ on psykososiaalisen tuen suunnittelua ja järjestämistä kotimaisten katastrofien uhreille ja heidän läheisilleen.

Ryhmässä kokemusta jo Estonian ajoilta

Kun päätös psykologien valmiusryhmän hälyttämisestä on suuronnettomuuden yhteydessä tehty, ryhmäläiset kokoontuvat nykyään WhatsAppin välityksellä sopimaan työnjaosta.

Ryhmään kuuluu tätä nykyä 25 psykologia, joilla kaikilla on vankka osaaminen kriisi- ja traumapsykologiasta.

Ryhmässä on edelleen mukana psykologeja, jotka osallistuivat jo ryhmän ensimmäisiin hälytystehtäviin Sally Albatrossin ajettua karille keväällä 1994 ja autolautta Estonian upottua saman vuoden syksyllä.

– Sellainen kokemus on tietenkin valtava voimavara ja arvokasta toiminnalle. Kaikki ryhmän jäsenet ovat äärimmäisen taitavia ammattilaisia. Ryhmässä on hyvä henki ja kunnioitamme toistemme työtä, Varis sanoo.

Apu tilanteen mukaan

Atte Varis kertoo, että kriisityön suunnittelu lähtee liikkeelle traumaattisen tapahtuman vakavuuden ja siitä kuluneen ajan arvioinnista. Apu pitää osata annostella oikein. Jos ihminen on vielä alkushokissa, ei ole keskustelun aika.

Ensivaiheessa uhrille tarjotaan perusturvaa: ruokaa, juomaa, lämmintä vilttiä, turvallinen paikka. Häntä autetaan myös ottamaan yhteyttä omaisiinsa.

Kun alkujärkytys on purkautunut, ihmisellä on enemmän kykyä ottaa vastaan psykologista apua.

– Ei ole olemassa mitään akuutin kriisityön toimenpidettä, joka soveltuisi kaikkiin tilanteisiin. Yksittäisten tilanteiden lukemisessa tarvitaan kokemusta ja vankkaa ammattitaitoa, Varis sanoo.

 

Teksti: Vera Miettinen