”Minulle näytettiin makuuhuone, jossa saisin yöpyä, ja sitten sain iltapalaa”

Jenna Lehtonen
Nuorten turvatalolle pääseminen oli Leian elämän käännekohta
Kuvaaja: Jenna Lehtonen

Vuosi oli 2016 ja oli myöhä tammikuun ilta tai yö, kun isäni saattoi minut Nuorten turvatalolle Helsinkiin.

Voit tukea Nuorten turvatalojen toimintaa

Olin aloittanut ammatillisen oppilaitoksen syksyllä. Asuin äitini kanssa Helsingissä. Olin ollut isäni luona Klaukkalassa viikonlopun, ja sieltä en halunnut palata äidin luokse. Meillä oli äidin kanssa hankalaa, emme tulleet oikein toimeen. Isä oli kuullut Turvataloista lastensuojelun työntekijöiltä, jotka olivat aktiivisesti mukana elämässäni.

En muista tarkalleen, kuinka monta ihmistä minua oli Turviksella ottamassa vastaan. Sen muistan, että minulle näytettiin makuuhuone, jossa saisin yöpyä, ja sitten sain iltapalaa. Kävimme siinä nopeasti läpi tilannettani, ja sen jälkeen menin nukkumaan. Työntekijät näkivät, että olin tosi väsynyt, joten asioihin ei kannattanut siinä illalla syventyä sen enempää.

Jatkoimme juttua aamulla. Enpä aavistanut siinä kohtaa, että jäisin Turvatalolle lopulta yhdeksäksi kuukaudeksi.

Nuorten turvatalolle pääseminen oli elämäni käännekohta.

Turvis oli ensimmäinen niin sanottu hoitotaho, jossa minut otettiin tosissaan ja minua kuunneltiin. Sain sieltä sellaista apua, jota olin toivonut ja tarvinnut jo pitkään.

Työntekijät olivat aivan ihania. Puhuimme myös ihan muista asioista kuin tilanteestani, kävimme läpi esimerkiksi uusimmat julkkiskohut ja -juorut. Tärkeintä oli, että sai ottaa oman aikansa – kukaan ei hoputtanut tai sanonut, että nyt kyllä pitäisi jo saada nämä asiat kuntoon.

Turviksen itsenäistymisen tuen ohjelmassa minua autettiin esimerkiksi löytämään nykyinen vuokra-asuntoni. Lisäksi autettiin käytännön seikoissa kuten vakuutus- ja muissa asioissa. Minulle itselleni yksi tärkeimmistä jutuista oli se, että minua tuettiin ruuanlaiton opettelussa: kävimme yhdessä läpi kivoja reseptejä ja harjoittelimme. En kyllä vieläkään tykkää laittaa ruokaa, mutta sain siihen kuitenkin vähän vinkkejä.

Nuorten turvataloista pitäisi ehdottomasti kertoa yläasteilla ja joka paikassa, jotta ihmiset tietäisivät, että sinne voi mennä myös ihan lyhyeksi ajaksi ja matalalla kynnyksellä. Itse vein asunnottomana olleen ystäväni vähän aikaa sitten Turvikselle, ja hänkin sai sieltä kaipaamaansa apua.

Tiedän, että silloin kun asiat ovat todella huonosti, kaikki tsemppauspuheet tuntuvat tyhmiltä. Siltä, että mitä te oikein selitätte, eivät asiat oikeasti välttämättä järjesty. Haluaisin kuitenkin sanoa samassa tilanteessa oleville nuorille, että toivosta ei kannata luopua, ja että vaikea tilanne ei jatku ikuisesti ja siihen voi saada apua.

Omalla kohdallani voin sanoa, että jos Nuorten turvatalon apua ei olisi ollut, en rehellisesti sanottuna tiedä, olisinko tässä.

Teksti: Henna Raatikainen

www.nuortenturvatalo.fi