Näkymätöntä apua

Emilia Anundi
Emilia Anundi

Koronaviruksen aiheuttama pandemia on saanut ihmisten auttamisen halut kasvamaan. Myös Punaisen Ristin vapaaehtoisten osastot tekevät tiiviimmin yhteistyötä kuin koskaan aikaisemmin.

Keski-Helsingin tilannekeskuksessa on kiire. Janne Leskinen puhuu uusien vapaaehtoisten kanssa puhelimessa sekä koordinoi samalla muuta toimintaa.
 
– Kun pandemia eskaloitui, mietin, että Punaisen Ristin pitää tehdä jotain. Otin yhteyttä muutamaan osaavaksi tietämääni vapaaehtoiseen, ja kokoonnuimme maaliskuun puolessa välissä, Leskinen muistelee.
 
Janne Leskinen ja Pekka Laukkanen ovat olleet jo vuosia Punaisen Ristin vapaaehtoisina. Heidät on koulutettu kriisitilanteisiin, joista heillä on myös käytännön kokemusta. Pekka oli vapaaehtoisena esimerkiksi Suomessa tapahtuneiden kouluampumisten uhrien henkisessä tuessa. Koronaviruksen aiheuttama pandemia on silti kriisinä hyvin erilainen kuin aiemmat, eikä kukaan alkuun oikein tiennyt, mitä vapaehtoiset voisivat tehdä.
 
– Mietimme, millaista apua voisimme tarjota. Olemme olleet kovissa paikoissa aiemminkin, mutta nyt emme vain tienneet, missä meitä tarvittaisiin, Leskinen muistelee.
 
Kahden ensimmäisen viikon ajan tiimi teki niin sanottua näkymätöntä työtä. Vapaaehtoistoimintaan haluavien määrä kasvoi poikkeustilan alussa huomattavasti, ja yhteydenottojen purkaminen vei aikaa. Parhaimmillaan yhden päivän aikana Helsingin alueelle tuli 20–30 uuden vapaaehtoisen ilmoitusta päivässä.
 
– Otimme yhteyttä vapaaehtoisiin ilmoitusten perusteella ja jaoimme heidät sellaisiin tehtäviin, jotka olivat heidän osaamistaan vastaavia. Suunnittelimme esimerkiksi it-osaajan Tomin kanssa ohjelman, jonka avulla ohjaamme nyt koko tiimiä, Leskinen kertoo.
 

Lentokentille ja satamiin

Ensimmäisten viikkojen jälkeen vapaaehtoiset pääsivät tositoimiin. Koronaviruksesta tiedettiin jo vähän enemmän, ja myös hallitus oli jakanut suosituksia viruksen leviämisen estämiseksi sekä valmiustilan parantamiseksi. Punaisen Ristin vapaaehtoisia värvättiin Meilahden sairaalan parkkihalliin rakentamaan kolmea varasairaalaa.
 
– Punaisen Ristin perustehtäviä on apu katastrofitilanteissa, ja kenttäsairaaloita on jo vuosia lähetetty maailmalle. Nyt niitä tarvittiin Suomessa, Pekka Laukkanen kertoo.
 
Kenttäsairaaloiden lisäksi vapaaehtoiset jalkautuivat lentokentille ja satamiin. Tehtävänä oli jakaa koronaviruksesta infoa kotiin palaaville suomalaisille tai välilaskun tehneille.
 
– Mietimme myös koko ajan, kuinka me voisimme auttaa esimerkiksi terveydenhuoltoa, jos se kuormittuu liikaa, Laukkanen sanoo.
 

Merkityksellisyyden tunne

Turvallisuus on ollut pandemian aikana vapaaehtoisten tekemisen lähtökohta, ja vapaaehtoisilla onkin ollut kasvovisiirit, suojahanskat ja runsaasti käsidesiä käytössä. Heikommassa asemassa olevien auttaminen on tärkeää, mutta myös vapaaehtoisia on pitänyt suojata virukselta.
 
Judith Vikman, Erika Karstinen ja Evelina Pasanen ovat olleet jo pitkään mukana Punaisen Ristin toiminnassa.
 
– Minä olen Itä-Helsingin osaston hallituksen sihteeri ja Judith on jäsenmestari, Evelina kertoo.
 
Myös Erika on ollut toiminnassa pitkään.
 
– Alun perin aloitin vapaaehtoisena 14-vuotiaana, hän kertoo.
 
Kolmikko on samaa mieltä vapaaehtoistyön merkityksestä.
 
– Moni asia jäisi tekemättä yhteiskunnassa, jos ei olisi vapaaehtoistyötä, ja apua tarvitsevat jäisivät yksin. Vapaaehtoistyö tuo myös merkityksellisyyden tunteen, Judith sanoo.
 
Evelinakin on nähnyt, kuinka auttamisen halu on kasvanut pandeamian myötä. Muut nyökkäävät.
 
– Nostan hattua koko organisaatiolle. Olen tosi vaikuttunut, miten näin iso operaatio luotiin niin lyhyessä ajassa, Erika sanoo.
 
– Yksi tiimin keskeisimmistä tehtävistä on ollut karanteenissa asuvien ikäihmisten tukeminen Helsinki-avun kautta, Janne Leskinen kertoo.
 
– Avustettavat ovat tietenkin hyvin iloisia ja kiitollisia. He pyytävät usein kahville tai haluaisivat antaa karkkia kiitoksena avusta, Laukkanen kertoo.

 

Teksti: Vera Miettinen