Punaisen Ristin viisi viestiä Suomen Afrikka-strategiaan

Tatu Blomqvist / Suomen Punainen Risti
Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti

Mahdollisuuksien manner Afrikka kiinnostaa nyt monella rintamalla. Ulkoministeriö valmistelee parhaillaan Suomelle Afrikka-strategiaa. Punainen Risti kokosi viisi viestiä, jotka on tärkeä huomioida valmistelutyössä.

Lue lisää

Afrikka kehittyy ja muuttuu nopeasti kaupungistumisen, teknologiakehityksen ja nuoren väestönosan kasvaessa. Samaan aikaan huolta aiheuttavat monet uhkat, kuten ilmastonmuutos, lisääntyvät katastrofit ja ruokakriisit, ilmastopakolaisuus ja konfliktit.  

Euroopan komissio valmistelee EU:n Afrikka-kumppanuusstrategiaa, ja keskustelussa on viisi keskeistä teemaa: vihreä siirtymä, digitalisaatio, kestävä kasvu ja työpaikat, rauha ja hyvä hallinto sekä muuttoliike ja liikkuvuus.   

Samaan aikaan ulkoministeriö työstää Afrikka-strategiaa, jossa määritellään Suomen suhteita Afrikkaan ja tunnistetaan suomalaisen yhteistyön lisäarvoa.  

Ulkoministeriö valmistelee strategiaa neljän temaattisen kokonaisuuden kautta, joita ovat rauha ja turvallisuus, kestävä talouskasvu ja taloussuhteet, ilmasto, ympäristö ja luonnonvarat sekä koulutus ja osaaminen.  

Suomi haluaa olla kokoaan suurempi ulkopoliittinen toimija maailmalla, mikä onnistuu parhaiten eurooppalaisessa viitekehyksessä, sitoutumalla monenkeskiseen yhteistyöhön ja kirjaamalla yhteiset arvot strategiatyön perustaksi. Suomen Punainen Risti on laatinut viisi viestiä, jotka tulisi huomioida Afrikka-strategiassa. 

1. Suomen tulee korostaa maailmanlaajuisesti kattavien terveydenhuollon palveluiden merkitystä kehitykselle  

Jo valmiiksi haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset kärsivät kriiseissä eniten. Yhteiskunta ei toimi, eikä kestävän kehityksen tavoitteita voida saavuttaa ilman kattavaa terveydenhuoltoa. Ilman tervettä väestöä ei ole tervettä taloutta, mikä on korostunut koronapandemian aikana.  

Suomen tulee edistää erityisesti vähiten kehittyneiden maiden terveydenhuollon rahoitusta ja hyödyntää eri sektoreiden osaamista. Terveydenhuollon maailmanlaajuisen kattavuuden sitoumus pyrkii tavoittamaan miljardi ihmistä laadukkain terveyspalveluin vuoteen 2023 mennessä, mikä vaatii paitsi rahaa, koulutusta ja investointeja, myös uusia toimintamalleja.  

Lisäksi Suomen kannattaa korostaa rooliaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäjänä. Nykyisessä ilmapiirissä on ensiarvoisen tärkeää puhua aiheesta ihmisoikeutena. 

2. Ketään ei jätetä -periaatteen tulee näkyä vahvana Afrikka-strategiassa  

Afrikka on mahdollisuuksien manner nuoren työvoiman, luonnonvarojen, maatalouden, palvelusektorin ja innovaatioiden ansiosta. 

Suomen strategiassa tulee näkyä vihreä talous ja investoinnit ilmastonmuutoksen torjuntaan. On edistettävä uusiutuvan energian tuotantoa ja puhdasta teknologiaa. Investointien tulee olla osallistavia ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia. Pelkkä sähkön tuottaminen ei riitä, vaan sähköverkon pitää tavoittaa laajasti eri yhteiskuntaryhmät. Talouskasvu ja kehitys eivät automaattisesti nosta haavoittuvimpia väestönosia köyhyydestä.  

Humanitaarisen avun tarve on jatkossakin valtava, joten on tärkeää että Suomi pitää kiinni kehitysrahoitustavoitteistaan. Kun parannetaan yhteisöjen resilienssiä eli kykyä sopeutua muutoksiin, vähennetään humanitaarisen avun tarvetta ja rakennetaan vahvempia yhteiskuntia.  

Yksityissektorin tukemisen ja siihen investoimisen lisäksi tulee tukea ja rakentaa kriisejä kestäviä sosiaaliturvamekanismeja, jotta ihmiset eivät putoa järjestelmän ulkopuolelle. 

3. Suomen Afrikka-strategian tulee perustua ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaatteeseen 

Vaikka Afrikan valtioiden yhteenlasketut päästöt ovat vain murto-osa maailman kasvihuonekaasupäästöistä, useat Afrikan maat kärsivät ilmastonmuutoksen vakavista vaikutuksista.  

Ilmastonmuutoksen uhkien ja niiden ratkaisujen tulee näkyä strategiassa, toiminnassa ja rahoituksena. Etenkin ilmastonmuutokseen sopeutumiseen pitää suunnata lisää rahoitusta ja sitä tulee ohjata oikeudenmukaisesti maille, jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten. On varmistettava, että sopeutumistoimet tavoittavat haavoittuvimmat yhteisöt. 

Monella kehittyvällä maalla on kunnianhimoisia ilmasto-ohjelmia, mutta niiden toteuttaminen vaatii teknologiaa, rahoitusta ja taakan jakoa.   

Katastrofivalmiudessa keskiöön tule nostaa varhaisen varoituksen, toiminnan ja rahoituksen mallit, joilla vastataan sään ääri-ilmiöihin. Kehitysrahoituksen tulee vastata ilmastonmuutoksen uhkiin ja edistää vähäpäästöistä kehitystä. 

On myös vaikutettava sosiaalisiin ja taloudellisiin eriarvoisuuksiin, jotka asettavat saman alueen ihmiset hyvin eri tavoin alttiiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksille.   

4. Suomen kannattaa edistää toimivaa, avointa ja vapaata kansalaisyhteiskuntaa kehityksen mahdollistajana   

Toimiva, avoin ja vapaa kansalaisyhteiskunta on itseisarvo, avoimen yhteiskunnan edellytys sekä demokratiakehityksen edistäjä. 

Kokonaisuudessaan Afrikan demokratiakehitys ei ole viime vuosina edennyt harppauksin, ja jossain määrin sen merkitystä kehitykselle myös haastetaan. Suomen tulee olla selkeä ja johdonmukainen avoimen yhteiskunnan edistäjä.   

Kansalaisyhteiskunta voi tarjota merkittävän panoksen kehityshaasteiden ratkaisemisessa ja kriiseihin vastaamisessa, kuten esimerkit koronapandemiaan vastaavista paikallistoimijoista osoittavat. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansalliset yhdistykset ovat avainasemassa tukemassa niin yhteiskuntien kriisinkestävyyttä kuin edistämässä terveyttä ja hyvinvointia.  

Suomen kannattaa myös edistää yksityisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan ja valtion toimijoiden yhteistyötä, josta maallamme on hyviä kokemuksia maailmalta.  

5. Suomen on turvattava oikeus kansainväliseen suojeluun   

Kehitysyhteistyöllä ja investoinneilla voidaan edistää ihmisten elämän edellytyksiä ja mahdollisuutta elää sekä työskennellä yhteisöissään. Ihmiset kuitenkin liikkuvat monista eri syistä, ja vaikutukset ovat moninaisia. Ihmisten liikkuminen on myös taloudellisen kehityksen edellytys.  
 
Kehityspolitiikassa tulisi välttää kehitysyhteistyön yhdistämistä ihmisten liikkumisen hallintaan. Sen sijaan tulisi keskittyä taustalla olevien monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen ja ihmisten tarpeisiin. Kehitysrahoitusta ei pidä koskaan sitoa valtioiden halukkuuteen tai edellytyksiin vastaanottaa kansalaisiaan tai muita maasta lähteneitä ihmisiä.
 
Pakolaisten, kuten kaikkien liikkeessä olevien ihmisten, suojelun pitää olla Suomen ja kansainvälisen yhteisön keskeinen tavoite. Pakolaisia ja siirtolaisia avustavien järjestöjen toimintaympäristö on turvattava. Suomen tulee EU-maiden joukossa edistää turvallisia muuttoreittejä ja tukea esimerkiksi perheiden yhdistämistä, uudelleensijoittamisjärjestelmää ja humanitaarisen viisumin käyttöönottoa.