Nuorissa on valtava potentiaali auttajina, jos vain osaamme antaa heille siihen tilaa.

Kevät 2020 tuli ja pyyhkäisi alleen tuttuna pitämämme arjen. Osalle nuorista uusi, tuntematon tilanne tuotti ahdistusta, toisten kohdalla puolestaan vanhat pulmat tuntuivat kärjistyvän. Avun hakeminen ei ollut kaikille helppoa, koska kodista, turvallisesta tai turvattomasta, tuntui poikkeusoloissa vaikealta poistua.

Lähdimme Punaisen Ristin Nuorten turvataloilla yhdessä muutaman nuoren vapaaehtoisen kanssa muotoilemaan viestejä, joilla pystyisimme välittämään nuorille ja heidän läheisilleen tärkeän sanoman: jokaisella nuorella on oikeus apuun, ja apua on tarjolla, myös yhteiskunnan poikkeuksellisessa tilanteessa.

Nuorten kanssa jutellessa vahvistui tunne siitä, että viestimme ei kuitenkaan voi olla näin yksioikoinen. Jos kerromme vain turvatalojen nuorille tarjoamasta avusta, jätämme kertomatta puolet olennaisesta. Me tarvitsemme nuoria: nuorilla on paljon annettavaa myös auttajina.

Nuorilla halu auttaa ja tehdä vapaaehtoistöitä

“Nuoret ovat aivan yhtä osaavia henkilöitä. Yhdessä tekemällä saadaan paljon aikaiseksi, kun otetaan huomioon nuoren omat vahvuudet ja kokemukset”, kommentoi vapaaehtoisemme Nea. Nea tietää mistä puhuu. Hän on toiminut pitkään ja monenlaisissa vapaaehtoistehtävissä Nuorten turvataloilla.

Tutkimusten mukaan nuorilla on halu auttaa ja tehdä vapaaehtoistyötä, ja nuorten mielenkiinto yhteiskunnallisia asioita kohtaan on Nuorisobarometrin mukaan ennätyskorkealla. Myös Punaisella Ristillä tämä on huomattu aivan erityisesti kuluneen poikkeuksellisen kevään aikana.

Nuorten yhteiskunnallista kiinnostusta ja halua vaikuttaa tulisi nyt vaalia luomalla paikkoja erityisesti myös sinne missä päätöksiä tehdään. Emme voi jättää kuulematta tulevaisuuden rakentajia heitä koskevissa ratkaisuissa.

“Haluaisin kannustaa nuoria hakeutumaan erilaisiin luottamustoimiin. Monissa luottamuselimissä jäsenistö ja hallitus koostuu vanhemmasta sukupolvesta, ja tämä on asia joka monesti näkyy epätasa-arvoisuutena sekä epäoikeudenmukaisuutena niissä päätettävissä asioissa, jotka koskevat myös nuoria henkilöitä”, Nea korostaa.

Vaikka nuorten potentiaalia vapaaehtoisina ei olekaan osattu yhteiskunnassa täysin tunnistaa, ovat nuoret arjessa ensiarvoisen tärkeitä auttajia toinen toisilleen. Kaveri on monelle suurin tuki ja turva, mikä näkyy myös Nuorisobarometrissa: Syrjäytyminen merkitsee nuorille erityisesti luotettavien ystävyyssuhteiden puutetta.

“Uskon, että jokainen puhuu kavereille jonkin verran. Pitää vaan seuraa ilmeneekö kavereiden käyttäytymisessä huolestuttavia merkkejä ja jos, joo niin jutella niiden kanssa siitä. Ja tukee, kun hakevat apua”, sanoo turvatalojen kampanjavideolla mukana ollut M’balia. Kaverit tietävät monesti, kuinka nuorella ihan oikeasti menee. Apua saatetaan myös hakea kaverin rohkaisemana.

"Toivoisin, että ihminen kuultaisiin ja nähtäisiin aidosti"

Nuoret siis auttavat paljon ja haluavat auttaa toisiaan yhä enemmän. Mitä voisimme oppia auttamisesta heiltä? “Toivoisin, että ihminen kuultaisiin ja nähtäisiin aidosti. Että ihmiselle jäisi fiilis, että hänen asioistaan on aidosti välitetty, vaikka ratkaisua ei olisi heti löydettävissä”, painottaa Nea.

Yksinkertaista, mutta silti välillä niin vaikeaa muistaa. Sen sijaan, että uppoudumme palvelukarttojen ja ratkaisumallien maailmaan, tulisi meidän aikuisten ammattilaisten välillä vain hiljentyä läsnäolevaan hetkeen. Ehdotusten tarjoamisen sijaan voisimme tarjota tilaa.

Nuorten mukaan erityisen olennaista olisi pystyä välittämään tunne, että jokaisen kokemus on arvokas. “Ei pitäisi vähätellä, jos joku sanoo, että menee huonosti ja oikeesti kuunnella.” Jos kohtaamme päivittäin kärjistyneiden ongelmien kanssa kamppailevia nuoria, saatamme arkisempien nuoruuden huolien kohdalla epäillä avun tarvetta. Jokainen apua hakeva on apua aidosti tarvitseva.

Lopuksi kysyimme vielä nuorilta, minkälaisen viestin he haluaisivat välittää nuorelle, joka käy tällä hetkellä elämässään läpi vaikeita asioita:

“Sä et kuitenkaan oo yksin asian kaa, ja yllättävän moni käy samanlaisia asioita läpi. Aina on joku, joka haluu kuunnella, et oo yksin asioiden kaa. Ei kannata koittaa olla puhumatta, kertominen aina auttaa.”

Pidetään siis huoli siitä, että me kuulemme nuorten kokemuksia ja viestejä - myös niitä hiljaisempia tai vaikeasti kerrottavia. Raivataan nuorille tilaa puhua ja näkyä, sekä avun saajina että auttajina ja vaikuttajina.