Espoolaisessa koulussa leivottiin Nälkäpäivän makein potti

Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti
Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti
Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti
Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti
Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti

Ovelan opettajan juoni toimi: Martinkalliossa koululaiset menivät metsään, keräsivät mustikoita ja leipoivat niistä muffineita. Tuloksena makea potti katastrofirahastoon.

Kotitalousluokasta leijailee Nälkäpäivä-keräyksen ensimmäisenä aamuna erityisen hyvä tuoksu. Martinkallion koulun oppilaat ovat leiponeet tällä viikolla mustikkamuffineja, joita he myyvät ruokavälitunnilla. Nykyään Nälkäpäivänä saa herkutella, ja kauppa käy. Leivonnainen maksaa vain euron, jotta kaikki herkkusuut voisivat ostaa yhden jälkiruoaksi.

Muffineja ja siinä samalla myös yhteishenkeä on kohotettu kotitalouden tunneilla mukavin tuloksin. Viisisataa muffinia tuottaa viisisataa euroa Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon.

Osa opettajista ja oppilaista ovat halunneet lahjoittaa hieman enemmän. Aamunavauksessa kerrottiin, että vain 3,80 eurolla yksi perhe saa ruokaa kolmeksi päiväksi.

- Meille se raha kuluu pariin suklaapatukkaan, vertaa kahdeksasluokkalainen Christel Sipilä.

- Mitä voisimme tehdä, että Nälkäpäivään saataisiin mukaan vielä enemmän porukkaa?

Muffineilla rahaa katastrofiapuun

Muffinikojun äärellä onkin hyvä pohtia yhdessä maailman tapahtumia.

- Saan kaksi lämmintä ruokaa päivässä ja välipaloja. Olisi kiva, jos kaikki lapset saisivat saman, sanoo kolmasluokkalainen Peppi Tyyvi.

Nälkäpäivän teemoista yksi on kuivuuden aiheuttama laaja nälänhätä eteläisessä Afrikassa, jossa jopa 45 miljoonaa kärsii vakavasta ruokapulasta.

- Muffinsseja leipomalla ei saa maailmanpelastajafiilistä, mutta tekemistä se on kuitenkin, sanoo yhdeksäsluokkalainen Jetmir Rexhepin.

- Helposti ajattelee, ettei pienistä lahjoituksista ole apua. Jos jokainen silti tekee pienen osansa, niin siitä tulee jotain suurta, Christel sanoo.

Nälkäpäivän aamunavauksessa koululaiset olivat nähneet lapsen kantamassa pesuvettä kotiin lammesta Swazimaassa. Alakoululaisia muiden lasten köyhyys oli huolettanut. Yläkoululaisilla oli herännyt myös kysymyksiä: Miksi he eivät tee siellä omassa maassaan mitään?

- Kaikilla ei ole mahdollista kouluttautua. Ei ole välttämättä ruokaa, koska kuivuus on vienyt sadon. Kaikki valtiot eivät anna samoja mahdollisuuksia kuin meillä, Christel vastaa.

Jetmir huomauttaa, että tällaiset asiat ovat yläkoululaiselle heppoja ymmärtää. Yksi kysymys vaivaa silti hänen mieltään.

- Miksi heille hankitaan saippuaa, jos siellä ei ole vettä?

- Pesuveden ei tarvitse olla yhtä puhdasta kuin juomaveden, Christel sanoo.

Opettajan ovela idea

- Tuntuu hyvältä auttaa niitä, joilla ei ole ruokaa. Tosi hyvin ajateltu häneltä, joka keksi Nälkäpäivän, kehuu kolmasluokkalainen Nea Pelli.

Nälkäpäivän aloitti pälkäneläinen äiti Mailis Korhonen. Keräyksen idea oli syödä vaatimattomasti ja antaa säästyneet rahat keräykseen. Pian Nälkäpäivä tarkoitti soppapäivää Suomen koulussa.

- Enää pelkkää velliä ei voida tarjota. Kouluruoka voi olla lapsen ainoa lämmin ateria päivässä, sanoo liikunnan ja terveystiedon opettaja, muffini-idean äiti Kaisa Selänne Martinkallion koulusta.

Selänteellä oli toki mielessään juoni. Hän keksi, että saisi yläkoululaiset metsälenkille Nälkäpäivän varjolla, kun mustikat poimitaan itse. Jogurttipurkillinen marjoja per oppilas riittäisi yhtä moneen muffiniin kuin koulussa on oppilaita.

- Jotkut oppilaat olivat niin onnellisia saaliistaan, että he veivät mustikat kotiin, Selänne kertoo.

Tempaus ei olisi onnistunut ilman ahkeria leipureita, kotitalousopettaja Minna Kokkosen ohjausta sekä oppilaskunnan nuorten järjestämää myyntiä.

- Nam, on hyvää, iloitsevat Nea ja Peppi, ja nuolevat muffinivuoista viimeisetkin murut.

Tiina Leinonen