Jokelan koulun ampumavälikohtaus järkyttää kaikkia

Lue ohjeita, miten voit auttaa itseäsi ja muita Jokelan ampumavälikohtauksesta järkyttyneitä.

Jokelan koulussa tapahtunut ampumavälikohtaus koskettaa erityisesti onnettomuudessa menehtyneiden omaisia ja ystäviä. Myös onnettomuudessa loukkaantuneet, heidän omaisensa ja ystävänsä ovat kokeneet suuren järkytyksen. Onnettomuus koskettaa erityisesti kouluja, opettajia, oppilaita ja vanhempia. Luonnollisesti kaikki suomalaiset ovat järkyttyneitä.

Ampumavälikohtauksen jälkeiset ensimmäiset tunnit ovat täyttyneet epätietoisuudesta, hädästä läheisten kohtalosta ja odottamisen ja epätietoisuuden tuskasta. Lähimpien tuntien aikana selviävät uhrien nimet.

Tällainen tapahtuma aiheuttaa hyvin voimakkaita reaktioita, jotka noudattavat yleensä tiettyjä lainalaisuuksia. Luonnollisesti yksilöllisiä eroja esiintyy.

Reaktiot ensimmäisinä päivinä

Kaikki tuntuu alussa epätodelliselta, painajaismaiselta. Sinun on vaikea ymmärtää tapahtunutta.
Saatat potea päänsärkyä, voida pahoin, palella, hikoilla tai tuntea lihasjännitystä.
Olet aivan turta tai tunteesi purkautuvat voimakkaasti esimerkiksi itkuisuutena; voit tuntea surua, pelkoa, vihaa, helpotuksen tunnetta ja syyllisyyttä.
Sinun on vaikea nukahtaa tai unesi on katkonaista.
Tapahtuma pyörii jatkuvasti mielessäsi.
Pelkäät, että sama kauheus toistuu.
Koet, että sinun tarvitsee ymmärtää tapahtunut, esimerkiksi tietää syy tai löytää syyllinen.

Tuntemukset lähiviikkoina

Saatat tuntea levottomuutta ja rauhattomuutta.
Voit olla ärtyisä ja äkäinen; pinnasi voi olla lyhyt ja voit menettää malttisi pienistäkin asioista.
Voit olla ahdistunut, masentunut tai apaattinen.
Tunteesi ovat ristiriitaisia: Jos olet selvinnyt hengissä, olet helpottunut selviydyttyäsi, mutta tunnet syyllisyyttä, kun olit muita onnekkaampi.
Pahoitat helposti mielesi ja saatat tulkita muita väärin.
Sinulla on muisti- ja keskittymisvaikeuksia.
Toiset reagoivat samassakin tilanteessa voimakkaammin, toiset lievemmin.

Näin voit itse auttaa itseäsi

Puhu muille kokemuksestasi. Kerro mitä ajattelit ja tunsit katastrofin aikana ja sen jälkeen. Puhumalla työstät ikävää kokemustasi.
Jos mahdollista, jatka työntekoa vanhoista rutiineista. Kerro järkyttävästä kokemuksestasi esimiehellesi ja työtovereillesi, jotta he ymmärtäisivät.
Liikunta tekee hyvää, koska se laukaisee jännitystä. Kävelylenkki auttaa.
Vältä liikaa alkoholia ja rauhoittavia aineita.
Kuuntele, mitä läheisesi tuntevat ja ajattelevat. Tapahtuma on vaikuttanut myös heihin.
Muista, että reaktiosi ovat normaaleja ja kuuluvat asiaan tässä epätavallisessa tilanteessa. Pelottavat ja omituiseltakin tuntuvat tuntemukset kannattaa ilmaista.
Itkeminen helpottaa.
Joskus on helpompi ilmaista tunteitaan tekemällä kuin puhumalla. Piirrä, maalaa, kirjoita, soita tai liiku.

Lapsi tarvitsee tukea

Lapsi reagoi järkyttäviin tapahtumiin samaan tapaan kuin aikuinen.
Tue lapsen turvallisuuden tunnetta olemalla läsnä ja lähellä.
Keskustele asiasta lapsen kanssa ja vastaa hänen kysymyksiin.
Rohkaise lasta ilmaisemaan tunteitaan esimerkiksi leikkimällä tai piirtämällä.
Älä peitä liikaa omia tunteitasi.
Anna lapselle aikaa ymmärtää.
Nämä epätavallisten tilanteiden aiheuttamat normaalit reaktiot lievittyvät ajan myötä. Tosin ne saattavat ilmetä uudelleen pitkänkin ajan kuluttua. Reagoimalla työstät kokemusta mielessäsi. Vähitellen toivut järkyttävästä kokemuksesta ja elämä jatkuu.

Milloin tarvitset muiden apua?

Olet jatkuvasti ahdistunut, masentunut ja jännittynyt.
Jos unettomuus tai katkonainen uni on jatkuvaa.
Et pysty keskittymään.
Työntekosi ei suju, koulutyö ei suju.
Sinulla on fyysisiä oireita, joihin ei löydy syytä.
Sinulla ei ole ketään, jolle puhua.
Ihmissuhteesi kärsivät, eristäydyt.
Olet kadottanut elämänhalusi.
Käytät liikaa lääkkeitä tai alkoholia.
Sinulla on itsemurha-ajatuksia.
Etsi muiden apua, jos tunnistat osankin näistä oireista.

Apua tarjolla

Tukenasi ovat terveyskeskukset ja sairaalat, kriisiryhmät, työterveyshuolto, sosiaalitoimistot, mielenterveystoimistot, perheneuvolat, seurakunnat, perheasiainneuvottelukeskukset, kriisikeskukset ja järjestöt.

Suomen Punaisen Ristin kriisipuhelin 0203 66 266
Auttava puhelin 020 366266 päivystää ainakin perjantai-iltaan asti. Puhelun hinta: aloitus 0,08 € ja sen jälkeen 0,02 €/min. Kännykästä soitettaessa puhelun hinta: aloitus 0,08 € ja sen jälkeen 0,29 €/min.

Helsinki: SOS-auto 040 503 2199
Hyvinkään kriisikeskus mobile: puh. 019 459 3910