Kuukauden vapaaehtoinen: takana 105 verenluovutusta eikä loppua näy

Juha Hilli pitää verenluovutuskuntoaan yllä keilaamalla kilpaa. Tulosta on syntynyt tässäkin lajissa: Hilli on voittanut muun muassa Oulun hallimestaruuden vuonna 2011.

Verensiirroilla pelastetaan ihmishenkiä päivittäin, mikä on mahdollista vapaaehtoisten verenluovuttajien ansiosta. Yksi näistä hyväntekijöistä on kempeleläinen Juha Hilli.

Kuukauden vapaaehtoinen

He ovat ystävinä yksinäisille. He treenaavat ensiaputaitojaan, jotta osaavat toimia oikein hätätilanteen sattuessa. He tukevat nuoria ja lähtevät keräyslippaan kanssa kadulle katastrofin yllättäessä. He ovat Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisia, joilla jokaisella on oma tarinansa kerrottavana. Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuonna nostamme joka kuukausi esiin yhden sankarin 45 000 vapaaehtoisen joukosta!

Verenluovutus tuli Juha Hillille tutuksi jo pikkupoikana. Hillin isä luovutti säännöllisesti verta ja  poika oli usein mukana. Hilli alkoi itse luovuttaa heti täysi-ikäiseksi tultuaan. Nyt 43-vuotiaalla Hillillä on plakkarissa jo kunnioitettavat 105 luovutuskertaa.

Hilli ryhtyi verenluovuttajaksi paitsi isän esimerkin innoittamana, myös halusta auttaa.

–Ja onhan se omankin terveyden kannalta eduksi, Hilli lisää.

Hilli pitää verenluovutusta kuitenkin ennen kaikkea yksinkertaisena ja konkreettisena tapana auttaa muita ihmisiä.  Myös itse voi joskus tarvita tätä apua. Hillin isä on ollut yksi apua tarvitsevista.
 

Miksi luovuttaa kun voi luovuttaa?
 

Kun Hilli oli luovuttanut verta yhteensä sata kertaa hän ilmoitti siitä ystävilleen viestillä, jonka iskevä otsikko oli Luovuta: Älä luovuta!

–Viestin ydin on siinä, että jokainen voi itse päättää, käyttääkö mahdollisuuden auttaa vai ei, Hilli selventää.  

Hilli lähettää kannustavia terveisiä ihmisille, jotka eivät ole koskaan luovuttaneet verta.

–Monella on ensimmäisen kerran kanssa kova kynnys. Sen jälkeen moni jatkaa kuitenkin säännöllisesti luovuttamista.

Hilli on vuosien varrella houkutellut mukaan luovuttamaan lukuisia ystäviä ja tuttavia. Opiskeluaikanaan hän myös haastoi erilaisia ryhmiä luovuttamaan porukalla. Monia ensikertalaisia auttaa alkuun pieni tuuppaus.

–Se on vähän sama, kun jos lapsi vierastaa ruokaa, jota ei ole koskaan maistanut. Sitten kun kuitenkin saa maistettua niin yleensä maistuu hyvin jatkossakin, Hilli vertaa.