Punaisen Ristin leiri on turvallinen hengähdyspaikka pakenevalle

Rami Syed
Rami Sayed
Rami Sayed
Rami Sayed
Rami Sayed

Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Tunisian Punaisen Puolikuun ylläpitämällä Ras Jedirin leirillä on autettu jo yli 6000 Libyasta paennutta.

Ras Jedirin läpikulkuleirillä Libyan ja Tunisian rajan tuntumassa ei voi muuta kuin odottaa. Odottaa ja toivoa, että elämä palaa takaisin raiteilleen kotimaassa, jonne on Tunisiasta lähdettävä. Libyan konfliktin keskeltä paenneet siirtolaiset odottavat lentoaan ristiriitaisin tuntein: kukaan ei haluaisi jäädä leirille, mutta koti ja työ jäivät Libyaan, jonne ei toistaiseksi ole mahdollista palata.

Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijä Johan Ehnberg kertoo kaoottisimman vaiheen olevan nyt takanapäin. Ehnberg oli pystyttämässä telttoja leirin alkuvaiheessa maaliskuussa, jolloin vessoja ei vielä ollut ja katkenneet puhelinyhteydet lisäsivät ihmisten hätää heidän läheisistään. Suomen Ulkoministeriön ja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon tehtyjen lahjoitusten turvin leirille saatiin pystytettyä nopeasti telttoja, jotka Ehnbergin mukaan myös kestivät parhaiten huhtikuun lopussa Afrikan pohjoisosaa koetelleissa myrskyissä.

Telttojen ja huopien lisäksi Suomesta lähetettiin Tunisiaan myös muun muassa keittiötarvikesettejä ja wc-rakennustarvikkeita. Tähän mennessä apu on taannut inhimilliset olosuhteet ja turvallisen levähdyspaikan yli kuudelle tuhannelle Libyasta paenneelle ja läpikulkuleirillä majoittuneelle.

Tunisian Punainen Puolikuu ylläpitää leirillä kuuden teltan suuruista klinikkaa ja sen työntekijät sekä vapaaehtoiset ovat olleet korvaamattomia siitä lähtien, kun Libyan konflikti johti massiiviseen maastapakoon ja humanitaariseen kriisiin. Nyt Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Tunisian Punaisen Puolikuun ylläpitämällä leirillä majoittuu noin 600 ihmistä.

- He joutuvat odottamaan, että saadaan lentokone täyteen. Suurin osa ei olisi halunnut lähteä Libyasta, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole, Ehnberg kertoo.

Turvallisuuden tunne saa hymyilemään

Avustustyöntekijöiden kuulemat tarinat ovat pysäyttäviä. Teltassa kolmelle perheelle ruokaa valmistava Sharifa Mamatta-Kadri asui Libyassa 14 vuotta. Ghanalainen kokki elätti palkallaan 11 lasta ja sai myös heidät kaikki koulutielle lähettämällä Libyasta rahaa kotiin.

Vaikka perheen tulevaisuus on nyt hämärän peitossa, ovat kaikki ainakin turvassa. Se saa Mamatta-Kadrin hymyilemään ruuanlaiton ohessa.

Hymyjä näkee myös lasten leikkiteltassa, joka on saatu juuri pystyyn edellisen tuhoutuessa myrskyssä. Leikkien ohella opitaan myös tärkeitä asioita tulevaisuuden varalle. Teltassa Amara, Tunisian Punaisen Puolikuun työntekijä, opettaa lapsille hygieniaa. Pienet silmät tutkailevat uteliaina kuvia tauteja levittävistä hyönteisistä.

Malilainen Abdu Ahman lataa puhelintaan latauspisteellä ja suostuu haastateltavaksi vain, jos saa kuvattaessa peittää osan kasvoistaan. Nuorelle miehelle on turhauttavaa olla tyhjän panttina, jo toista viikkoa.

- Arvostan tietysti sitä, että kaikki ihmiset täällä tekevät parhaansa auttaakseen, Ahman lisää.

Kotiin hän haluaisi päästä mahdollisimman nopeasti. Vaikka joutuisikin aloittamaan siellä kaiken alusta.

Niin kauan kuin apua tarvitaan

Punaisen Ristin läpikulkuleiri pystytettiin maaliskuun lopussa, jolloin rajan yli pakeni 2000-3000 ihmistä päivässä. Leirillä ollaan keskimäärin neljä päivää ennen kotimatkaa ja siellä majoittuvat ovat kotoisin pääosin Afrikan maista, jonne voi vielä palata: Sudanista, Nigeristä, Malista ja Tshadista. Pakolaisstatusta hakevat majoittuvat vähän matkan päässä muiden järjestöjen ylläpitämällä Chouchan leirillä.

Avustustyöntekijä Johan Ehnberg ei osaa vielä arvella, kuinka kauan Punaisen Ristin leiriä vielä tarvitaan Tunisiassa. Varmaa on, että Punainen Risti on paikalla niin kauan kuin on vielä apua tarvitsevia.

- Leirin tulevaisuus riippuu ihan siitä, missä vaiheessa ihmisiä ei enää lähde Libyasta, Ehnberg tiivistää.