Vuoristokylien asukkaat ovat lujilla

Vielä viikko Pakistanin maanjäristyksen jälkeen avun tarve on valtava. Sitä mukaan kun teitä raivataan ja syrjäkylille taas pääsee maanteitse, katastrofin laajuus alkaa vähitellen hahmottua.

Vielä viikko Pakistanin maanjäristyksen jälkeen avun tarve on valtava. Sitä mukaan kun teitä raivataan ja syrjäkylille taas pääsee maanteitse, katastrofin laajuus alkaa vähitellen hahmottua.

Hän makaa hiljaa sängyssään odottamassa kuljetusta väliaikaisesta sairaalasta helikopterikentälle, josta hänet viedään kauas kotoaan hoitoa varten. Hän on vain 9-vuotias ja käsi isoäidin käden ympärillä pysyy tiukassa otteessa. Hän on Pakistanin maanjäristyksen uhri, yksi niistä tuhansista, joille hoitoa oman kodin läheltä ei enään löydy.
Bagramin kaupungin 96-paikkainen sairaala tuhoutui täysin viime lauantaina. Nyt haavoittuneita hoidetaan väliaikaisesti pystytetyssä sairaalassa, josta ei edes voi puhua telttasairaalana.

Potilaita tutkitaan ja hoidetaan tiloissa, joissa katto on tehty mistä tahansa mitä raunioista on voinut löytää ja käyttää rakennusmateriaalina.

Vielä viikko Pakistanin maanjäristyksen jälkeen avun tarve on valtava. Sitä mukaan kun teitä raivataan ja syrjäkylille taas pääsee maanteitse, katastrofin laajuus alkaa vähitellen hahmottua.

Hallituksen viimeiset kuolinluvut ovat nyt 38 000, mutta tuskin kukaan uskoo, että luku olisi lopullinen.

Järkyttävää on se, että arvioltaan noin 60 000 loukkaantuneen luku myös nousee. Pahasti haavoittuneita ihmistä kuljetetaan vielä sairaaloihin, joiden resurssit ovat hyvin rajoitetut tuhojen jälkeen. Niitä joita ei voi paikallisesti hoitaa, lähetetään suurempiin kaupunkeihin hoitoa varten. Mutta YK:n mukaan pääkaupungin Islamabadin sairaalat ovat jo täynnä, joten potilaita lähetetään nyt Punjabiin.

Leikkauspotilaita arvellaan YK:n tilastojen mukaanolevan 65 000, 13 000 on tähän mennessä lähetetty hoitoa varten eri sairaaloihin.

Suomen Punainen Risti ja Norjan Punainen Risti pystyttävät kenttäsairaalan Muzaffarabadiin, jossa myös yhdelle sairaallalle lauantaina pystyttiin turvaamaan veden saanti.

Tarve on suuri myös muualla. Toisaalta esimerkiksi Abbottabadin sairaallassa meille kerrotaan, että hoidettavien lukumäärä on hiljaa laskemassa.

Mutta kymmenien pienten vuoristokylien kohtalo on vielä hämärän peitossa. Kansainvälisen Punaisen Ristin arviointitiimit pyrkivät joka päivä yhä syvemmälle tuhoalueille. Päätiet on raivattu, mutta lukuisat pienemmät tiet ovat edelleen poikki. Maanjäristyksen vanavedessä tuli maavyöryjä ja suuret kivet sinkoituivat teille, tehden ne läpipääsemättömiksi.

Näitä kyliä on kymmeniä tuhansia jokaisen kaupungin ympärillä. Päätämme yrittää vuoristoon kulkevaa pientä kapeata ja vaikeakulkuista tietä Shamlai-nimiseen kylään.

Hiljaa nousee maastoauto rinnettä ylös. Joudumme pysähtymään useaan otteseen, koska toisella puolella tietä on jyrkkää alamäki, toisella korkeat vuoret ja edessämme valtavat kivet puoliksi tuhoutueen tien molemmilla laidoilla.

– Te olette ensimmäiset, jotka kysyvät meiltä mitä me tarvitsemme, sanoo Shahd Mohammed joka on kahden kylän, Shamlain ja Bansaibin valittu johtaja, kun pääsemme perille.

– Meillä ei ole sähköä, ei puhelinta, ei kattoa pään päällä. Kaikki meni.

Tuho on silmiinpistävä. Koulun yläasteesta on jäljellä vain valtavat kivikasat, taloista 70 prosenttia on tuhoutunut. Kylän pienestä basaarista on jäljellä pelkästään muutama puukoju ja koko entisen kauppaalueen yllä vallitsee kuollettava hiljaisuus.

Pieni puro virtaa kylän halki.

– Vesi ei ole ongelma, olkoonkin, että vesi ei ole niin kirkasta kuin aikaisemmin.

Kahdessa kylässä asui ennen maanjäristystä 25 000 ihmistä. 172 heistä on löydetty kuolleena, mutta Shahd Mohammedin mukaan rauinoissa on vielä kuolleita. Loukkautuneita on 6 000, puolet heistä vakavasti.

Vähän matkan päässä istuu Shagusta ja leipoo. Hän suostuu kuvattavaksi, mutta peittää kasvonsa kameransa edessä. Ennen sitä hän kääntää huolestuneet kasvonsa meitä päin ja sanoo:

- Ruoasta ei ole puute. Mutta suojaa tuulelta ja kylmältä meillä ei ole. Kohta on talvi ja pakkasta ja lumi peittää maan. En tiedä, mitä silloin tapahtuu.

Teksti ja kuvat: Yrsa Grüne