Sveitsiläinen Henri Dunant järjesti vapaaehtoisia auttamaan Solferinon taistelun uhreja Pohjois-Italiassa vuonna 1859 ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan Solferinon muisto (1862). Siinä hän esitti, että kaikkiin maihin perustettaisiin vapaaehtoinen järjestö avustamaan sodanaikaista lääkintähuoltoa ja että haavoittuneiden hoito turvattaisiin kansainvälisin sopimuksin.

Jo seuraavana vuonna Genevessä perustettiin toimikunta, josta muodostui vuonna 1876 Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Se määritteli Dunantin ajatusten pohjalta avustusyhdistysten tehtävät ja suositteli niiden perustamista.

Kansallisia yhdistyksiä alkoikin syntyä nopeasti eri puolille Eurooppaa ja myöhemmin myös muihin maanosiin. Monessa maassa tehtäväksi otettiin alusta alkaen myös suuronnettomuuksien uhrien avustaminen ja taistelu kulkutauteja vastaan. Suomeen kansallinen yhdistys perustettiin toukokuussa 1877 nimellä Yhdistys haavoitettujen ja sairasten sotilasten hoitoa varten.

Vuosikymmenittäin etenevästä historiikista voit lukea tarkemmin, kuinka Suomen Punainen Risti on eri aikoina vastannut avun tarpeeseen kotimaassa ja maailmalla.