Apua tulipalossa: "Oli tärkeää, että oli joku, jonka kanssa käydä läpi tapahtunutta"

Se oli aivan tavallinen sunnuntai-iltapäivä lokakuun lopulla 2023. Eläkkeellä olevat Sirpa, 78, ja Pertti Heiskanen, 81, puuhastelivat kotonaan Iisalmessa.

– Sanoin Sirpalle, että keitetäänkö iltapäiväkahvit pyhäpäivän kunniaksi. Sirpa siihen, että keitetään vaan, mutta mitään kahvileipää ei ole. No, äkkiähän minä tuosta naapurista lähikaupasta haen, Pertti muistelee.

Kauppareissussa ei kestänyt kuin hetki, mutta se riitti. Paluumatkalla Pertti näki kodin suunnalta nousevan valtavan savupatsaan.

– Liekit puskivat jo katosta läpi.

Palokunta onnistui rajaamaan tulen leviämisen niin, että lopulta vain paritalon toinen asunto tuhoutui täysin. Sammutustyö oli valmis iltakymmeneen mennessä ja Pertti pääsi käymään kotona kahden palomiehen kanssa.

–Savunhaju oli karmea ja sammutusvesi oli kastellut paikat. Minä keräsin mukaan Sirpan rahapussin, pankkikortit ja molempien passit. Sirpalle nappasin omat kengät jalkaan, Pertti kertoo.

Palomiehet keräsivät laatikkoon vielä seinältä Heiskasten hääkuvan ja lasten kuvat. Kaikki muu sai jäädä.

Apua Punaisen Ristin paikallisosastosta

Seuraavana päivänä Heiskaset saivat puhelun Suomen Punaisen Ristin Iisalmen osastosta. Ensihuollon vapaaehtoiset tulivat käymään. He kyselivät Heiskasten vointia ja tarjosivat Punaisen Ristin maksusitoumusta, jota vastaan he voisivat hakea kaupasta mitä tarvitsevat.

Sitä on vaikea ymmärtää, mitä kaikkea kodin palaessa menettää.

– Sitä kautta hankittiin kaikki välttämätön hammasharjoista kahvipannuun. Ostin kaikki mahdolliset pesuaineet, koska en sietänyt yhtään sitä savunhajua, Sirpa kertoo.

– Vaatteita saatiin myös paljon, Pertti jatkaa. – Sekin oli tärkeä juttu, koska olimme kolmatta päivää samoissa vaatteissa. Sitä rupesi tuntemaan itsensä jo ympäristöhaitaksi.

– Sitä on vaikea ymmärtää, mitä kaikkea kodin palaessa menettää. Kun uudessa asunnossa piti laittaa kalenteri seinälle, niin eihän minulla ollut vasaraa ja nauloja, Pertti sanoo.

”Apu pitää huolen, että elämä jatkuu”

Sirpa ja Pertti arvelevat, että toipumisessa kesti lopulta toista vuotta. Pikku hiljaa arki asettui uomiinsa, ja uusi koti alkoi tuntua omalta. Lapset ja lapsenlapset saattoi taas kutsua kylään.

Se oli täysi kaaos. Kuin koko elämä olisi yhtäkkiä repäisty irti.

– Olen itsekin monelle tulipalon kokeneelle sanonut, että otan osaa, mutta ei sitä voi ymmärtää, ennen kuin on sen itse kokenut, Sirpa sanoo.

– Se oli täysi kaaos, kuin koko elämä olisi yhtäkkiä repäisty irti. Sitä oli kuin ö allakan laidassa monta viikkoa, ei muistanut syödä eikä juoda. Vähitellen se helpotti, mutta olin pitkään hermostunut ja säikyin helposti.

Kaikesta saamastaan avusta puhuessaan Heiskaset liikuttuvat – että ympärillä voikin olla niin paljon hyviä ihmisiä!

Se on juuri sitä, mitä järkyttynyt, sokissa oleva ihminen tarvitsee. Että joku kuuntelee ja ottaa vastaan.

– Olemme ikuisesti kiitollisia Punaiselle Ristille, seurakunnalle ja kaikille meitä auttaneille, Pertti sanoo.

Sirpa nostaa esiin henkisen tuen, jonka merkitystä ei ehkä täysin ymmärretä.

– Se oli hirveän tärkeää, että oli joku, jonka kanssa voi käydä läpi tapahtunutta. Se on juuri sitä, mitä järkyttynyt, sokissa oleva ihminen tarvitsee. Että joku kuuntelee ja ottaa vastaan.

Sinä voit auttaa lahjoittamalla Nälkäpäivä-keräykseen

Tuet Punaisen Ristin kotimaan valmiutta ja työtä kriisitilanteissa myös omalla paikkakunnallasi. Jokainen lahjoitus on tärkeä.

Menneinä vuosina Heiskaset ovat olleet monta kertaa itsekin keräämässä apua, mutta koskaan ennen he eivät olleet sitä tarvinneet. Kunnes sinä sunnuntaisena iltapäivänä.

– Se on kokemus, jota ei toivoisi yhdellekään ihmiselle. Nyt me ainakin tiedämme ihan omasta kokemuksesta, mitä Punaisen Ristin apu merkitsee, kun ihminen on täysin tyhjän päällä. Se pitää huolen, että elämä jatkuu.

Lahjoituksesi avulla:

• 50 eurolla koulutetaan uusi henkisen tuen vapaaehtoinen
• 180 eurolla tulipalossa kotinsa menettänyt saa vaatteet

Kiitos, että autat!