Mitkä sodan oikeussäännöt?
Humanitaarisen oikeuden sääntöjä sovelletaan konfliktin keskellä. Sodan sääntöjen perusperiaatteet sitovat kaikkia.
Sodan oikeussäännöt ovat valtioiden sopimia ja osa kansainvälistä oikeutta. Humanitaarisen oikeuden perustan muodostavat Geneven neljä sopimusta vuodelta 1949 sekä niiden lisäpöytäkirjat. Kaikki maailman valtiot ovat ratifioineet Geneven sopimukset eli ottaneet ne osaksi omaa lainsäädäntöään.
Sodan oikeussäännöt pyrkivät estämään sodan aiheuttamaa turhaa ja liiallista kärsimystä ja helpottamaan rauhan rakentamista.
Myös muita sodankäyntimenetelmiä rajoittavia sopimuksia on solmittu, mutta kaikki valtiot eivät ole sitoutuneet niihin. Näitäkin maita sitoo kuitenkin niin sanottu tapaoikeus, joka muodostuu valtioiden välisestä toistuvasta käytännöstä.
Sääntöjä inhimillisyyden puolesta sodan keskellä
Sodan oikeussäännöt toimivat moraalisena mittapuuna sille, mikä sodassa on sallittua. Säännöt ovat myös toimittajille väline, jonka avulla he voivat arvioida osapuolten sotilaallisia toimia.
Humanitaarinen oikeus tunnustaa sodan realiteetit ja taistelevien osapuolten tavoitteet. Sodan oikeussäännöt on laadittu tilanteisiin, jossa osapuolet käyttävät tappavaa voimaa toisiaan vastaan. Taistelijoiden kesken väkivallan käytöstä ei rangaista.
Säännöt rajoittavat kuitenkin voimankäyttöoikeutta määrittelemällä, kenelle ja millä tavoin voimankäyttö on sallittua. Näin ne pyrkivät estämään sodan aiheuttamaa turhaa ja liiallista kärsimystä ja helpottamaan rauhan rakentamista.
Humanitaarinen oikeus ei ota kantaa siihen, onko valtiolla oikeutus aseellisen voiman käyttöön. Siitä, onko kyse laittomasta hyökkäyksestä vai oikeutetusta itsepuolustuksesta, säädetään Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) peruskirjassa.
Mitkä säännöt mihinkin tilanteeseen?
Sodan oikeussääntöjä sovelletaan vain aseellisissa selkkauksissa, kun konflikti on jo alkanut. Säännöt ovat samat kaikille osapuolille riippumatta siitä, kuka selkkauksen aloitti.
Rauhan aikana tapahtuvien mellakoiden ja yksittäisten väkivaltaisuuksien sattuessa sovelletaan valtion omia lakeja ja yleisiä ihmisoikeuksia.
Ihmisoikeudet pätevät myös konfliktitilanteissa, vaikkakin niitä voidaan rajoittaa tietyin ehdoin. Esimerkiksi kokoontumisvapautta, ihmisten liikkumista ja omaisuuden suojaa rajoitetaan usein konfliktin aikana. Sen sijaan humanitaarisen oikeuden säännöistä ei voi poiketa missään tilanteessa.
Ihmisoikeudet ja humanitaarinen oikeus tähtäävät kumpikin ihmisten suojeluun, mutta eri lähtökohdista. Yhteistä molemmille säännöksille on Geneven sopimusten yhteinen III artikla. Artiklassa määritellään vähimmäisvaatimukset ihmisten kohtelulle.
Jos sinulla on kysyttävää humanitaarisesta oikeudesta tai tarvitset asiantuntijalausuntoa, otathan meihin yhteyttä: humanitaarinenoikeus(at)punainenristi.fi
vaihde: 020 701 2000 (arkisin klo 8.30–16.00)
Sodan oikeussäännöistä lyhyesti
- Sodan oikeussäännöt suojelevat niitä, jotka eivät osallistu taisteluihin.
- Säännöt myös rajoittavat sodankäyntikeinoja.
- Suojeltujen henkistä ja fyysistä hyvinvointia on kunnioitettava.
- Suojeltuja on kohdeltava inhimillisesti ja tasapuolisesti.
- Suojeltuja kohteita, esim. sairaaloita tai kouluja, vastaan ei saa hyökätä.
- Suojamerkkejä ovat punainen risti, punainen puolikuu ja punainen kristalli.
Äärimmäisen väkivallan keskellä sääntöjen noudattaminen on haasteellista. Sääntörikkomusten ohella on huomattava myös ne tapaukset, joissa sodan oikeussäännöt ovat mahdollistaneet ihmisten suojelun ja rajoittaneet epäinhimillisten aseiden käyttöä. Nämä tapaukset päätyvät uutisiin harvoin.
Sodan oikeussäännöt mahdollistavat sotarikollisten tuomitsemisen. Vastuu loukkausten valvonnasta ja niistä tuomitsemisesta on valtioilla.
Sitoutumalla kohtelemaan vihollisiaan inhimillisesti valtio pyrkii takaamaan vastaavan kohtelun sotatoimien uhriksi joutuville omille kansalaisilleen. Sääntöjä on noudatettava, vaikka toinen osapuoli ei niin tekisikään.
