Koulujen hävikkiruoka on monelle arvokas ateria
Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset Kaarinassa varmistavat, että koulujen hävikkiruokaa hakevat saavat ruoka-annoksensa, eikä ruokaa mene hukkaan. Kaarinassa jakelujen ympärille on syntynyt arjen yhteisöjä, joissa jaetaan kuulumisia.
Kyllä nyt taas kelpaa, kaarinalainen Pertti Nummela toteaa pakatessaan ruokapurkkeja reppuunsa.
Käynnissä on Suomen Punaisen Ristin ruokajakelu Kaarinan Hovirinnan koululla Varsinais-Suomessa. Nummelan purkeissa on naudanlihastroganoffia, perunoita ja vihersalaattia, joita on jäänyt yli alakoululaisten ruokailusta.
– Onhan tämä loistava juttu, että lounaan voi hakea täältä eikä ruokaa mene hukkaan. Samalla tämä säästää omaa lompakkoa dramaattisesti, hän sanoo.
Nummelan naapuri Marko Hvitfelt on samaa mieltä. Kaksikosta tänne on aina kiva tulla. Ilmapiiri on lämmin, ja jonossa vaihdetaan kuulumisia. Hvitfelt hakee kouluruoasta monipuolisuutta omaan ruokavalioonsa.
– Olen tullut laiskaksi tekemään itselleni kunnon aterioita, hän sanoo.
Ruokaa saa tulla hakemaan kuka tahansa
Hävikkiruokaa jaetaan Hovirinnan koululla joka arkipäivä. Kaarinan osaston vapaaehtoiset Riitta Vesterinen ja Leena Virtanen pyörittävät hommaa sutjakasti.
Yhteisö pitää itsestään huolen. Kun yksi vapaaehtoisista ei pääsekään paikalle, Merja Rapo hyppää ruokajonosta auttamaan. Hän avaa koulun tuulikaapin ovea tulijoille ja tarjoilee käsidesiä.
Minulla oli iso kynnys lähteä liikkeelle. Sitten totesin, että mitä sitä häpeämään, tämähän on hyvä asia kummallekin osapuolelle.
Vapaaehtoiset jutustelevat asiakkaiden kanssa ja seuraavat jonon etenemistä. Ideana on varmistaa, että jokainen saa ruoka-annoksen eikä ruokaa mene hukkaan.
– Tämä on tällaista optimointia, Leena Virtanen sanoo.
Ruokaa saa tulla hakemaan kuka tahansa. Kaarinassa koulujen oviin on liimattu ”täällä tehdään ilmastotekoja” -lappuja, jotta kynnys tulla hakemaan ruokaa olisi mahdollisimman matala.
Pertti Nummela on käynyt ruokajonossa viime elokuusta. Sairastuminen, työtilanteen muutos ja avioero ovat kääntäneet elämän päälaelleen ja talouden tiukalle. Aiemmin hän muistaa ihmetelleensä, mitä ihmiset koululla jonottavat.
– Minulla oli iso kynnys lähteä liikkeelle. Sitten totesin, että mitä sitä häpeämään, tämähän on hyvä asia kummallekin osapuolelle.
Ruoka-avun kysyntä kasvaa
Ruoka-apu on Punaisen Ristin nopeimmin kasvavaa toimintaa. Varsinais-Suomessa koulujen ruokajakelujen käyntikerrat kasvoivat lähes 50 000:sta yli 70 000:een vuosina 2024–2025.
Osa kasvusta selittyy sillä, että toimintaan on tullut uusia kouluja, mutta tilastoissa näkyy selvästi myös tarpeen kasvu, Miika Norro Punaisen Ristin Varsinais-Suomen piiristä kertoo.
– Esimerkiksi Raisiossa käyntikerrat nousivat vuodessa 13 000:sta 17 500:aan, vaikka uusia kouluja ei tullut.
Ruoka-avussa vierailee kaikenikäisiä
Ruokajonoissa käy kaikenikäistä väkeä. Joku tulee tiukan taloudellisen tilanteen takia, toinen monipuolisen kotiruoan perässä, kolmas perhearjen helpotusta hakemaan.
Paras palaute on se, kun sekä vapaaehtoiset että asiakkaat kertovat saaneensa toiminnasta uusia ystäviä.
Marja-Helena Salmion mukaan ruokajakelun ympärille on syntynyt yhteisö, jossa moni tuntee toisensa. Tapahtuma paitsi ruokkii, myös liikuttaa ihmisiä: ruokajakelu on syy lähteä kotoa tuttuja tapaamaan.
– Paras palaute on se, kun sekä vapaaehtoiset että asiakkaat kertovat saaneensa toiminnasta uusia ystäviä, Miika Norro sanoo.
teksti: Heidi Pelander
Artikkelin alkuperäinen, pidempi versio on julkaistu ensimmäisen kerran Punainen Risti -lehdessä keväällä 2026.
