Ukrainasta paenneesta Halynasta tuli vapaaehtoinen auttaja

Auto pakattuna kohti tuntematonta

Kesällä 2023 Halyna Rumynska pakkasi puolisonsa ja pariskunnan kahden lapsen kanssa auton ja lähti kotikaupungistaan Lvivistä kohti tuntematonta. Neljän henkilön lisäksi autoon mahtuivat mukaan vain kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat esineet.

Päätös ei ollut helppo, mutta kotimaassa puhjennut kriisi ei antanut vaihtoehtoja: perheen oli lähdettävä, jotta tyttären opiskelu voisi jatkua ja elämä palautua edes osittain ennalleen.

- Ymmärsimme, että turvallisuus on kaiken muun edellä. Opiskelua bunkkerissa iskujen keskellä oli vaikea kutsua opiskeluksi. Kaikki mureni hetkessä, Halyna kertaa elämää konfliktin varjossa.

Perhe ajoi autolla läpi Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron läpi ja lopulta laivalla Helsingin satamaan. Kolme päivää saapumisensa jälkeen perhe sai paikan Saarijärveltä Suomen Punaisen Ristin ylläpitämästä vastaanottokeskuksesta. Uusi arki oli saanut alkunsa.

Sota muutti arjen yhdessä hetkessä

Konfliktia edeltävä arki oli Halynan perheessä tasaista ja onnellista. Juristiksi opiskellut Halyna työskenteli kirjanpitäjänä, hänen miehensä puolestaan rakennusinsinöörinä. Arkea rytmittivät töiden lisäksi myös nuoremman lapsen rakas tanssiharrastus.

- Tanssin lopettaminen on ollut tyttärelleni Sofialle hyvin raskasta – se oli hänen elämänsä suurin intohimo, Halyna kuvailee.

Konfliktin myötä vuosia rakentunut turvallinen arki murentui hetkessä, ja perheen oli etsittävä turvaa kotimaan ulkopuolelta. Kysyttäessä, miltä pakeneminen tuntui, Halyna hiljentyy pohtimaan vastausta.

- En tiedä, miten kuvailisin niitä tunteita. Kun koko se elämä, joka meillä oli ennen sotaa, on jo raunioina ja lähdimme etsimään turvapaikkaa... Se on sanoin kuvaamatonta.

Yhteisön voima innosti mukaan vapaaehtoiseksi

Saarijärvellä perhe otettiin vastaan lämpimästi. Punaisen Ristiltä perhe sai asumuksen lisäksi myös tukea suomen kielen opiskeluun. Kielikerhon lisäksi Halyna perheineen kävi säännöllisesti Punaisen Ristin paikallisosaston järjestämässä Juttelucafessa, jossa he pääsivät tapaamaan paitsi paikallisia, myös muita Ukrainasta paenneita.

- Torstai oli aina viikon odotetuin päivä, Halyna naurahtaa ja jatkaa: Juttelucafesta saimme tietoa Suomesta, sen kulttuurista ja asukkaista. Tuli tunne, että meistä välitetään ja pidetään huolta.

Myös juuri 18-vuotta täyttäneen tyttären polku on löytynyt Suomessa uudelleen. Hän suoritti ukrainalaisen koulun loppuun etänä ja opiskelee nyt suomalaisessa lukiossa. Viime kesänä kunnianhimoinen nuori työllisti itsensä pitämällä omaa kioskia Saarijärvellä.

- Tyttäreni haluaa hakea opiskelemaan korkeakouluun Suomessa. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, kuinka hyvin hän on kotoutunut uuteen kotimaahamme, Halyna hymyilee.

Punaiselta Ristiltä saatu apu innosti Halynaa lähtemään mukaan auttamistyöhön – tällä kertaa itse vapaaehtoisena.

- Aina kun meillä on mahdollisuus, autamme siellä missä tarvitaan. Punainen Risti auttoi meitä alussa – nyt haluamme auttaa muita, hän kertoo ja jatkaa: - Saarijärvellä on paljon eläkeikäisiä ihmisiä. Minä ja perheeni yritämme aina tarvittaessa auttaa, eli toimia vapaaehtoisina siellä, missä meistä on hyötyä. Olemme aina valmiina, kun apua tarvitaan.

Rauhaa Ukrainaan ja tasaista arkea Suomessa

Nyt Halyna kuvaa elämäänsä Suomessa “rauhalliseksi ja tavalliseksi, hyvällä tavalla”. Hän sanoo, ettei kaipaa itselleen paljoa – tärkeintä olisi, että kotimaan tilanne rauhoittuisi: - Ensimmäinen ja suurin toiveeni on rauha Ukrainaan. Se on kaikkein tärkeintä.

Itselleen hän toivoo mahdollisuutta jäädä Suomeen pysyvästi ja löytää työn omalta alaltaan. - Minulla on täällä hyvä elämä. Haluan jatkaa sitä ja olla hyödyksi yhteiskunnalle, Halyna toteaa.

Lopuksi hän haluaa lähettää kiitoksen kaikille suomalaisille:

- En ole kohdannut Suomessa mitään negatiivista. Ihmiset ovat empaattisia ja ystävällisiä. Se, että tuntematonkin hymyilee sinulle kadulla, merkitsee paljon.