Ystävänä arjessa

Meeri Nieminen ja Punaisen Ristin vapaaehtoinen Sirkka Rantanen raottavat Niemisen talon ulko-ovea. Sää ei oikein suosi. Harmaana ja märkänä talvipäivänä ei ole pitkän pyöräkelkkalenkin aika, mutta pieni hapen haukkaaminen tekee aina hyvää. Samalla Rantanen laittaa pihapiirin linnuille vähän lisää ruokaa.

Hyvällä kelillä pyöräkelkalla pääsee kylätietä pitkällekin. Silloin ystävykset käyvät vaikkapa katsomassa, miltä joella näyttää ja onko palvelukeskukseen muuttaneen ystävän talo vielä pystyssä.

Nieminen ja Rantanen ovat harrastaneet menneinä vuosina pitkiäkin lenkkejä.

– Meitä oli sellainen naisporukka, jonka kanssa tehtiin pyöräretkiä Pyhäjärven ympäri. Oli eväät mukana ja kahvit termospullossa. Välillä pysähdyttiin uimaan. Kaikissa lähiseutujen kesäteattereissa kävimme myös, ystävykset muistelevat.

Enää 89-vuotias Nieminen ei lähde pyöräretkille, mutta omakotitalon toimet ja kaupassakäynnit sujuvat pienen avun kanssa. Hän asuu yksin miesystävän nukuttua pois viime talvena.

Joulun alla Niemiselle tehtiin kaihileikkaus, josta toipuessa ei saanut nostaa mitään painavaa. Silloin Rantanen kävi tekemässä lumityöt ja kantamassa puita kellarista tupaan. Keittiön puuhellaan Nieminen tekee joka päivä tulet.

Keittiössä kahvitellaan ja jutellaan paitsi vanhoja muistoja, myös paikkakunnan ajankohtaiset asiat. Kuten tällä kertaa se, että Yläneelle on tullut uusi kirkkoherra, jolla on juuret paikkakunnalla. Seurakunnan toiminta tarjoaakin ystävyksille mielekästä yhteistä tekemistä: ennen joulua he kävivät katsomassa seurakunnan joulunäytelmän, ja seurakuntavaaleissa Rantanen auttoi sekä Niemisen että erään toisen ystävänsä äänestyspaikalle.

Joka toinen maanantai ystävykset osallistuvat seurakunnan Tilkkupiiriin, jossa tehdään käsitöitä kuten neulotaan. Niemiseltä sujuvat vielä mutkikkaat kuvioneuleetkin.

– Sukkia siellä tehdään. Neulominen poistaa stressiä, Meeri Nieminen toteaa.

– Mitä, onko sulla stressiä? Sirkka Rantanen kysyy ja nauru raikaa.

Niemiselle on myös tärkeää päästä tapaamaan palvelukeskukseen muuttaneita ystäviään. Rantanen auttaa häntä siinä.

Kaikille tarjotaan ystävää

Meeri Niemisen ja Sirkka Rantasen yhteisistä pyöräretkistä alkanut ystävyys on muuttanut muotoaan, kun Niemisen avun tarve on iän myötä kasvanut. Tällä hetkellä he tapaavat jopa monta kertaa viikossa. Punaisen Ristin ystävätoiminnan vapaaehtoisena Rantasella on useampia iäkkäitä ystäviä, joita hän käy säännöllisesti katsomassa.

Punaisen Ristin Yläneen osasto pyrkii tarjoamaan ystävän kaikille sitä kaipaaville. Heitä riittää, vaikka kaikki eivät osaa tai halua suoraan kertoa toiveestaan.

– Ystävää ei ehkä rohjeta itse pyytää. Jonkin verran saamme kotipalvelun kautta tietoa ystävää tarvitsevista, ja joskus omaiset välittävät toiveen, että joku kävisi läheistä piristämässä, Rantanen kertoo.

Väkisin ei voi apua tarjota, mutta ystävätoimijat pyrkivät olemaan saatavilla, jotta tieto kulkee. Esimerkiksi kunnan palveluasuntojen yhteistilassa on järjestetty kahvituksia, joihin voi osallistua matalalla kynnyksellä.

Kun itse lähtee jossain käymään, samalla voi pyytää ystävän mukaan.

Pöytyän kuntaan kuuluvan Yläneen osastossa on tällä hetkellä parikymmentä vapaaehtoista, joista moni toimii myös ystävänä. Kun osasto viimeksi muutama vuosi sitten järjesti ystäväkurssin, mukaan saatiin seitsemän uutta vapaaehtoista. Se on iso luku parin tuhannen asukkaan paikkakunnalla.

Rantasen mukaan osaston ystävätoiminta on varsin vapaamuotoista ja lähtöisin ystävää tarvitsevien tarpeista ja toisaalta vapaaehtoisten osaamisesta. Ikäihminen saattaa kaivata apua esimerkiksi pihatöihin, ja sosiaalinen kontakti hoituu siinä sivussa.

– Joskus osaston miehet ovat käyneet kaatamassa pihasta puitakin, kun sellaista on tarvittu, Rantanen sanoo.

Itse hän on lähdössä liikuntarajoitteisen ystävänsä tueksi hammaslääkärikäynnille, ja edellisviikolla hän kävi erään ystävänsä kanssa kaupunkimatkalla keilaamassa.

Ystävänä oleminen rikastuttaa elämää.

– Kun itse lähtee jossain käymään, samalla voi pyytää ystävän mukaan.

Osasto on hankkinut myös riksapyörän, jolla pääsee vaikkapa lauantaitorille. Se on monelle tärkeä tapahtuma.

Korona-aikaan ystävyyksiä pidettiin yllä osaston vanhainkotiin hankkimien tablettien avulla ja puhelimitse. Rantasella oli tapana mennä ystävän ikkunan ulkopuolelle puhelun ajaksi, jotta näköyhteys säilyisi.

Hauskat jutut ovat työn suola

Ystävänpäivän alla Yläneen osasto valmistelee ystävänpäiväkahvilaa. Se on avoin tilaisuus, jossa voi pistäytyä kahvilla ja juttelemassa. Tarjolla on kahvia ja leivonnaisia, paistettua makkaraa ja haitarimusiikkia. Sekä tietysti ystävällistä juttuseuraa sitä kaipaaville.

Se virkistää paljon, kun saa jutella toisen kanssa.

Ystävätoiminnassa tärkeintä ovat Meeri Niemisen ja Sirkka Rantasen mukaan hauskat jutut.

– Ne ovat se työn suola. Toiselle ei pysty antamaan niin paljon kuin itse tästä saa. Ystävänä oleminen rikastuttaa elämää, Rantanen sanoo. Hän on eläkkeellä lastentarhanopettajan työstään, joten ystävätoiminnalle jää paljon aikaa.

– Se virkistää paljon, kun saa jutella toisen kanssa, Nieminen lisää.

Rantasen mukaan Nieminen on hyvin ystävällinen ja ulospäin suuntautunut ihminen, joten hänen kanssaan on helppo ystävystyä. Niemisellä onkin korkeasta iästä ja yksin asumisesta huolimatta paljon sosiaalista elämää: tuttavia poikkeaa kahvilla ja samalla vilkaisemassa, onko kaikki kohdallaan.

Rantasen mukaan ystävätoiminta opettaa tekijälleen myös ihmistuntemusta. Kaikki me olemme erilaisia. Jonkun ulosanti voi olla suorempaa kuin toisen, mutta pinnan alta löytyy silti hauska ja hyvä ihminen.

Artikkeli on julkaistu alun perin Avun maailma -lehdessä 1/2023. Lehden teksti: Elina Teerijoki