Pakolaisleireistä on tullut arkea yli miljoonalle ihmiselle Bangladeshin Cox’s Bazarissa

– Kun väkivaltaisuudet alkoivat, ainoa ajatukseni oli saada perheeni turvaan. Jätimme kaiken taaksemme, sanoo Nur Haba Cox’s Bazarin pakolaisleirillä Bangladeshissa.

Nur Haba menetti miehensä Myanmarin levottomuuksissa ja joutui pakenemaan Bangladeshin puolelle poikansa ja iäkkään äitinsä kanssa. He ovat asuneet kolmistaan jo pidempään pakolaisleirillä Cox’s Baxarissa.

Elämä yksinhuoltajana leirillä ei ole helppoa. Ensimmäinen tilapäismajoitus ei tarjonnut perheelle riittävästi suojaa rankkasateita ja tuulia vastaan.

– Kun tuuli öisin yltyi, olin hereillä. Pitelin poikaani lähelläni, koska pelkäsin, ettei suojamme kestäisi myrskyä.

Bangladeshin Punainen Puolikuu  tarjosi Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton IFRC:n tuella Nur Haballe aiempaa tukevamman tilapäiskodin, joka rakennettiin bambusta, metallista ja pressusta.

– Nyt voin nukkua pelkäämättä. Kun sataa, en enää pelkää, että suoja romahtaa, Nur Haba sanoo. 

Kahdeksan vuotta levottomuuksia paossa

Rahkinen kriisi Myanmarissa on kestänyt jo kahdeksan vuotta. Se on yksi pitkäkestoisimmista ja pahimmin alirahoitetuista humanitaarisista hätätilanteista maailmassa. Joulukuussa 2025 lähes 1,18 miljoonaa Myanmarista paennutta ihmistä asui 33 leirissä Cox’s Bazarissa ja Bhasan Charilla. Ihmiset ovat täysin humanitaarisen avun varassa. Viimeaikaiset levottomuudet Myanmarissa ovat tuoneet leireihin lisää ihmisiä. 

Suomen Punainen Risti myönsi huhtikuussa 600 000 euroa katastrofirahastostaan Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liiton IFRC:n vetoomukseen Cox’s Bazarissa asuvien ihmisten tukemiseksi. Liitto pyrkii tukemaan lähes miljoonan leirien asukkaan ja 100 000 lähiyhteisöissä asuvan ihmisen elämää.

Rahoituksella Bangladeshin Punainen Puolikuu parantaa IFRC:n tukemana majoitusta, vesi- ja sanitaatiopalveluja sekä terveydenhuoltoa leireissä. Lisäksi osalla leireistä asukkaat saavat käteisapua välttämättömien tarvikkeiden ja ruuan hankkimiseen.  

Vapaaehtoisen tuki auttoi takaisin elämään

Kahdeksan vuotta sitten Sayedul pakeni vaimonsa Setaran ja kahden poikansa kanssa Myanmarista Cox’s Bazariin. Leirissä ei ollut työtä eikä mitään tekemistä. 
– Istuin telttamme edessä ja tuijotin tyhjyyteen. Minulla ei ollut voimia, ei tarkoitusta, Sayedul kertoo.

Bangladeshin Punaisen Puolikuun vapaaehtoisena työskentelevä Marijan alkoi vierailla perheen luona. Hän kertoi tautien ehkäisystä, hyvästä hygieniasta ja perhesuunnittelusta. Yhä uudestaan vierailemaan tullut Marijan sai Sayedulin ja Setaran uskomaan siihen, että he voisivat parantaa perheen elämää leirillä.

Marijan oppien avulla Sayedulista on tullut arvostettu henkilö leirissä. Naapurin tulevat kysymään häneltä terveyteen, hygieniaan ja perhesuunnitteluun liittyvistä asioista.

– Sanon heille, katsokaa minua. Olin ennen sairas ja toivoton. Mutta joku uskoi minuun ja päätin muuttua. Emme vain selvinneet vaan aloimme jälleen elämään, Sayedul sanoo.

Teksti: Minttu-Maaria Partanen

Viestinnän asiantuntija