"Yksinäisyys tuntuu näkymättömyydeltä"

Iäkäs, vakavailmeinen nainen katsoo ulos ikkunasta.
Kuva: Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti

Joka viides suomalainen tuntee itsensä yksinäiseksi, ainakin ajoittain.

Yksinäisyys koskettaa useimpia meistä jossain elämänvaiheessa. Joka viides suomalainen tuntee itsensä yksinäiseksi, ainakin ajoittain. Jopa yli 500 000 kokee yksinäisyyttä melko usein tai jatkuvasti. 

Yksinäisyys on ahdistavaa

Yksinäisyys ei ole vapaaehtoista, toivottua yksinoloa, vaan negatiivinen olotila, joka liittyy koettuun sosiaalisten suhteiden puutteeseen. Se, että ei ole toivottuja sosiaalisia kontakteja, aiheuttaa ulkopuolisuuden kokemuksen: Minulla ei ole ketään, kukaan ei huomaa minua, en kuulu mihinkään porukkaan tai yhteisöön.

Ulkopuolisuuden tunne heikentää merkittävästi ihmisen hyvinvointia ja pitkään jatkuessaan se voi aiheuttaa myös fyysistä sairastelua ja masennusta.

Yksin asuvat ikäihmiset kokevat turvattomuutta

Tutkimusten perusteella yksinäisyys korostuu aikuisuuden alku- ja loppupäässä, 20–29-vuotiaiden nuorten aikuisten ja yli 70-vuotiaiden ikäryhmissä. Ikääntyneistä jopa joka kolmas kokee olevansa yksinäinen.

Ikäihmisten yksinäisyys johtuu usein siitä, että korkean iän myötä läheisten verkosto ympäriltä on harventunut. Lapset saattavat asua kaukana ja liikkumisen rajoitteet tai hiipuneet voimavarat estävät pääsyn ihmisten pariin. Vanhemmalla iällä voi olla vaikeaa solmia uusia ihmissuhteita. Etenkin yksin asuva ikääntynyt ihminen kokee usein yksinäisyyden lisäksi turvattomuutta.

Suomessa yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstä arvioidaan nousevan nykyisestä 19,9 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2030, ja 29 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä.

Nuorten yksinäisyyteen on monia syitä

Kavereiden merkitys nuorelle on suuri. Ystävien kanssa harjoitellaan sosiaalisia taitoja, joita tarvitaan myöhemmin esimerkiksi ihmissuhteissa ja työelämässä.

Nuorten yksinäisyys voi liittyä ujouteen, sosiaaliseen ahdistuneisuuteen tai esimerkiksi elämäntilanteen muutokseen. Uudelle paikkakunnalle muuttaminen on tyypillinen tilanne, jossa nuori voi kokea yksinäisyyttä. Myös vaikkapa liikuntarajoitteet tai mielenterveysongelmat saattavat eristää muista nuorista.

Sosiaalinen mediakaan ei ole tuonut ratkaisua yksinäisyyteen. Vaikka nuori on aktiivinen somessa, voi hän silti kokea olevansa yksinäinen. Toisaalta, jos sosiaaliset verkostot puuttuvat nuorelta täysin, some voi vähentää yksinäisyyttä ja tarjota uusia kontakteja. Verkkoystävyys voi olla monelle nuorelle sopiva tapa keskustella anonyymisti, mutta silti henkilökohtaisesti toisen ihmisen kanssa verkon välityksellä.

Seuraukset lasten ja nuorten yksinäisyydestä voivat olla vakavia. Yksinäisyys aiheuttaa sosiaalista ahdistuneisuutta, masennusta ja erilaista riskikäyttäytymistä.

Yksinäisyys on murrettavissa

Yksinäisyydestä pitää pystyä puhumaan rohkeasti. Puheeksi ottaminen on ensimmäinen askel kohti ratkaisuja. Me kaikki voimme myös omalla toiminnallamme lievittää yksinäisyyttä. Pysähdymmekö tarpeeksi usein miettimään sitä, miten kohtelemme muita? Huomaammeko yksinäiset ihmiset ympärillämme?

Nähdyksi tulemisella ja pienilläkin kohtaamisilla – silmiin katsomisella, hymyllä, muutamalla ystävällisellä ja kannustavalla sanalla voi olla jopa käänteentekevä merkitys yksittäisen ihmisen elämässä. Tunne joukkoon tai porukkaan kuulumisesta on tärkeää kaikille. Yksikin myönteinen ihmissuhde voi katkaista yksinäisyyden kierteen ja kannatella eteenpäin elämässä.

Apua yksinäisyyteen

Konkreettista apua yksinäisyyteen tuovat Punaisen Ristin vapaaehtoiset ystävät. Punainen Risti kouluttaa ja välittää jatkuvasti vapaaehtoisia ystäviä niille, jotka syystä tai toisesta tuntevat kaipaavansa toisen ihmisen seuraa. Vapaaehtoiset ystävät tapaavat toisiaan ja viettävät aikaa heille itselleen sopivalla tavalla.

Punaisen Ristin teettämät kyselyt osoittavat, että ystävätoiminnan kaltainen järjestetty vapaaehtoistyö lievittää merkittävästi yksinäisyyttä ja parantaa elämänlaatua. Vapaaehtoiset ystävät tuovat yksinäisen elämään iloa ja turvaa, mutta myös avaavat elinpiiriä ja ovat väylä sosiaalisempaan elämään, kuten esimerkiksi erilaisten harrastusten pariin. Ystävyys rikastuttaa myös vapaaehtoisen ystävän elämää ja luo toivottuja siteitä yli ikä- ja kulttuurirajojen.

(Lähteet: Junttila 2015: Kavereita nolla, Tammi; Jylhä 2004: Old age and loneliness: Cross-sectional and longitudinal analyses in the Tampere longitudinal study on aging. Canadian Journal on Aging 23(2): 157-168; Saari (toim.) 2016: Yksinäisten Suomi, Gaudeamus; THL 2015: Yksinäisyys ja osallistuminen, ATH-tutkimuksen tuloksia - Järjestökentän tutkimusohjelma; Uotila 2011 (väitöskirja): Vanhuus ja yksinäisyys: tutkimus iäkkäiden ihmisten yksinäisyyskokemuksista, niiden merkityksistä ja tulkinnoista, Tampere University Press 2011; Vaarama ym. (toim.) 2014: Suomalaisten hyvinvointi 2014, THL 2014; Tilastokeskus 2018)

YouTube-upotuksen esikatselukuva
"Kynnys lähteä kodin ulkopuolelle kasvoi järkyttävän suureksi." Jopa viidesosa suomalaisista tuntee itsensä yksinäiseksi, ainakin toisinaan. Yksinäisyys voi tuntua näkymättömyydeltä, tyhjyydeltä tai se voi ilmetä fyysisenä kipuna.