ā€¯Testamenttilahjoitus tuo työnteolleni suurempaa merkitystäā€¯

Kuva: Anni Koponen / Suomen Punainen Risti

Pienillä teoilla voi olla iso merkitys apua tarvitsevalle. Seija Rajamäki päätti auttaa testamentilla Punaiselle Ristille.

Seija Rajamäki, 68, avaa viihtyisän rivitalokolmionsa oven Espoon Mikkelässä ja toivottaa tervetulleeksi peremmälle. Lastentarhanopettajana uransa tehnyt Rajamäki teki viime elokuussa pitkän harkinnan jälkeen päätöksen. Hän testamenttasi asuntonsa hyväntekeväisyyteen, Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastolle.

Ratkaisuun oli useampia syitä. Ensimmäinen oli se, ettei Rajamäki koskaan saanut omia lapsia. Toiseksi erilaiset katastrofit, sekä ihmisen itsensä että luonnon aiheuttamat, tuntuvat vain lisääntyvän.

– Tekee ihan pahaa katsoa uutisia, kun viattomat joutuvat kärsimään. Lahjoituksesta saaduilla varoilla voi pelastaa monen hätää kärsivän hengen, Rajamäki pohtii.

Punainen Risti on Rajamäelle tuttu vuosien varrelta. Lastentarhanopettajana hän kävi säännöllisesti päivittämässä ensiaputaitojaan järjestön kursseilla. Lisäksi hän laskeskelee osallistuneensa lipaskerääjänä katastrofijärjestön keräyksiin vähintään parikymmentä kertaa, viimeksi pari vuotta sitten.

– Osallistuisin lipaskeräyksiin vieläkin, mutta tuumasin että olisi ehkä syyllistävää heilutella keräyslipasta nyt, kun joudun reuman takia käyttämään keppiä tukenani. Ehkä sitten taas, jahka pääsen kepistä eroon, Rajamäki naurahtaa iloisesti.

Tuumasta toimeen

Testamentin teko oli Rajamäen mielestä "helppoa kuin heinän teko".

– Soitin kyllä Punaiseen Ristiin ja sain neuvoja ja suosituksia asianajajista, jotka olisivat auttaneet laatimaan testamentin. Koin kuitenkin helpoimmaksi mennä suoraan omaan pankkiini, jossa juristi laati asiakirjan. Kaikki sujui tosi helposti.

Ennen testamentin laatimista Rajamäki keskusteli asiasta läheistensä eli sisaren, tämän poikien ja kummipoikansa kanssa.

– Kaikki tukivat minua päätöksessäni ja olivat sitä mieltä, että teen omaisuudellani mitä haluan, heiltä ei puutu mitään. Pienet muistolahjat jätän ja sen, mitä asunnon lisäksi mahdollisesti jää yli.

– Läheiset ovat varmaan jo tottuneet, että suhtaudun asioihin näin. 60-vuotislahjakseni toivoin kaikilta Kirkon Ulkomaanavun eettisiä lahjoja eli kanoja, vuohia, koulupukuja ja niin edelleen jaettavaksi tarvitseville, Rajamäki kertoo.

Punainen Risti ei ollut ainoa vaihtoehto lahjoituksen saajaksi. Innokkaana luontoharrastajana Rajamäki tukee säännöllisesti muun muassa WWF:n toimintaa.

– Ajattelin kuitenkin, että ihmiset ensin. Itselläni on myös eniten kokemusta juuri Punaisen Ristin toiminnasta. Se on järjestö, joka menee sinne, missä hätä on suurin.

Menossa mukana

Pois jääminen työelämästä nelisen vuotta sitten ja ajoittaiset terveyskrempat eivät ole hidastaneet aktiivisen eläkeläisen tahtia. Rajamäki käy muun muassa vesijumpassa pari kertaa viikossa.

– Pitkän työrupeaman jälkeen tuntui kieltämättä vähän vaikealta jäädä eläkkeelle. Siksi hakeuduin vapaaehtoistöihin. Olin esimerkiksi pari vuotta Espoon keskuksessa Manna-Avun ruokajakelussa. Koen vapaaehtoistyön palkitsevaksi. Ajan saa kulumaan mielekkäästi ja tuntee samalla itsensä tarpeelliseksi. Silti päivän päätteeksi ei tarvitse viedä töitä kotiin, Rajamäki pohtii.

Hän kertoo joidenkin ystäviensä kummastelleen, miksei hän myynyt asuntoaan ja ruvennut vaikka matkustelemaan ja viettämään makeaa elämää.

– Olisin voinut muuttaa pienempään asuntoon. Niukoista oloista aikanaan lähteneenä nautin kuitenkin siitä, mitä minulla on, ja osaan olla siitä kiitollinen. Haluan, että aikanaan omaisuuteni jaetaan muille tarvitseville. Asunnossani on kiinni koko työelämäni ansiot. Tunnen, että testamenttilahjoitus tuo minunkin työnteolleni jotain suurempaa merkitystä, Rajamäki summaa.

Teksti: Maarit Seeling

Juttu on alun perin julkaistu Avun maailma -lehdessä vuonna 2017.

Tietoa testamenttilahjoittamisesta
Testamenttilahjoitus
Lahjoittajilta apua tukalaan tilanteeseen
"Iso kiitos testamenttilahjoittajille"