Vapaaehtoiset pukeutuvat Burundissa ebolasuojapukuun huhujen hälventämiseksi

– Opimme ebolasta viime vuonna, mutta on hyvä oppia uudestaan! Burundin Punaisen Ristin vapaaehtoinen Martin Asman Muntungeko kuuluttaa megafoniin.

Kalastajakylän asukkaat ovat kerääntyneet Burundin Punaisen Ristin vapaaehtoisten ympärille kuulemaan tietoiskua ebolasta. Tanganjikajärven aallot huuhtelevat hiekkarantaa, jonne Rumongessa sijaitsevan kylän kyläläiset ovat kokoontuneet.

Järven toisella puolella siintää Kongon demokraattinen tasavalta, jossa on alkanut 17. ebolaepidemia. Kyseessä on bundibugyo-viruksen aiheuttama epidemia. Kyseiseen virusmuotoon ei toistaiseksi ole rokotetta eikä täsmähoitoa. Burundissa tapauksia ei ole ollut, mutta vilkkaan kaupan ja rajaliikenteen takia ihmiset ovat huolissaan.

Muntungeko ja Denis Niyungeko kertaavat kuvien avulla ebolan oireita ja sitä, kuinka taudilta voi suojautua. 

– Moni on kuullut jo aiemmin ebolasta, mutta aina löytyy ihmisiä, jotka kuulevat asioista ensimmäistä kertaa, Denis Niyungeko sanoo jälkeenpäin.

Suojapuvun näkeminen hälventää pelkoja

Vaikka on kuumaa ja kosteaa, vapaaehtoiset auttavat Pascal Ndayizambaa pukeutumaan ebolasuojapukuun. Ndayizamba kävelee suojapuku päällä kyläläisten eteen. Denis Niyungeko selittää samaan aikaan, miksi terveydenhuollon ammattilaisten pitää käyttää suojapukua. Suojapuvun ansiosta ammattilaiset voivat hoitaa ebolapotilaita ja tautiin kuolleita. 

– Suojapukuun liittyy paljon huhuja, joten on tärkeää, että selitämme, miksi sitä tarvitaan. Ihmiset luottavat meihin Punaisen Ristin vapaaehtoisiin, joten kun me esittelemme pukua, se hälventää pelkoja, 27 vuotta vapaaehtoisena työskennellyt Pascal Ndayizamba selittää. 

Tietoiskun lopuksi Denis Niyungeko näyttää, kuinka kädet kuuluu pestä oikeaoppisesti. Hän pyytää yhtä kyläläisistä näyttämään mallia. Christine Bikolimana, 54, suostuu tulemaan kyläläisten eteen. Pesu sujuu ohjeiden mukaan. 

Christine Bikolimana oli kuullut aiemmin taudista radiosta, mutta sai nyt ensimmäistä kertaa tarkkoja ohjeita taudilta suojautumiseen. 

– Olen huolissani ebolasta, se on vakava tauti. On pelottavaa, että jos joku sairastuu tautiin, et voi edes koskea häneen. Olen kuitenkin kiitollinen, että nyt tiedän, kuinka taudilta voi suojautua, Christine Bikolimana sanoo. 

Ebolatietoa ovelta ovelle

Burundin suurimman kaupungin Bujumburan kaduilla on meneillään vilkas päivä. Toistakymmentä Punaisen Ristin vapaaehtoista kiertää ovelta ovelle kertomassa ebolasta kaupankäynnin ja liikenteen lomassa.

– Esittelemme aina itsemme ja kysymme, saammeko tulla kertomaan ebolasta. Kaikki antavat luvan. Kun kierrämme alueen kaikki talot, varmistamme, että kaikki saavat tiedon, Thérese Nizigiyimana sanoo.

– Ihmiset ovat huolestuneita tilanteesta. Taudin oireet ja nopeus pelottavat. Ihmiset kuuntelevat tietoiskujamme hyvin keskittyneinä. On tärkeää, että he myös voivat kysyä meiltä taudista, Ernest Niyongabo lisää. 

Koria punova nainen kysyy työnsä ohessa, mitä lihaa perhe uskaltaa syödä. Thérese Nizigiyimana vastaa, että omia kotieläimiä voi syödä, mutta valmiiksi kuolleiden eläinten lihaa ei ole turvallista käyttää. Toinen kysyy, onko ebola jo Burundissa. Ernest Niyongabo rauhoittelee, että ei, mutta Kongon demokraattisen tasavallan raja on lähellä Bujumburaa, joten tauti ei ole kaukana. 

Revocat Niyongabo on työskennellyt vapaaehtoisena kolme vuotta.
– Kun näen jonkun, joka tarvitsee apua, olen aina halunnut auttaa. Siksi ryhdyin vapaaehtoiseksi. Aion tehdä kaikkeani, jotta voimme Burundissa ehkäistä ebolan leviämisen, hän sanoo. 

Suomen Punainen Risti tukee Burundin Punaisen Ristin valmistautumista ja varautumista ebolatautiin katastrofirahastostaan sekä ulkoministeriön ja Euroopan Unionin rahoituksella. Burundissa on 600 000 vapaaehtoista ympäri maata, joita Punainen Risti hyödyntää tautiepidemioihin varautumisessa. Tuella vahvistetaan myös Burundin Punaisen Ristin kykyä vastata tilanteeseen, mikäli ebola leviäisi maahan. 

Teksti: Minttu-Maaria Partanen

Viestinnän asiantuntija