”Katastrofitilanteessa resurssit ovat vähäiset ja työllä on todella suuri merkitys.”

Suomen Punaisessa Ristissä työskentelee usean eri toimialan asiantuntijoita ja ammattilaisia, joten meille voi työllistyä hyvin erilaisilla työ- ja koulutustaustoilla.

Virpi Teinilä esitti lapsena kolariuhria Punaisen Ristin ensiapurasteilla ja suunnittelee nyt työkseen kenttäsairaaloita.

Miten selittäisit työnkuvasi 4-vuotiaalle?

Ajattele, että sinulla on tyhjä leikkimökki, josta pitäisi tehdä nallesairaala. Mitä siellä tarvitaan, jotta voidaan hoitaa kipeitä nalleja? Ehkä huonekaluja, hoitovälineitä ja lääkkeitä. 

Lisäksi mieti, mitä sinun ja kaverisi pitäisi osata tehdä, jotta osaatte parantaa nalleja?

Tämän tyyppisiä asioita pohdin työssäni, kun suunnittelen kenttäsairaaloita katastrofialueille.

Miksi työsi on tärkeää?

Työni on varautumista poikkeusolosuhteisiin.

On tärkeää suunnitella kenttäsairaalan varusteet ja henkilökunnan mitoitus sekä ammatilliset vaatimukset etukäteen, jotta tosipaikan tullen sairaala voidaan lähettää maanjäristyksen tai hirmumyrskyn tuhoalueille nopeasti, ja henkilökunnalla on parhaat mahdolliset edellytykset tehdä työtään.

On myös tärkeää testata, mikä toimii käytännössä. Talven ja kevään aikana olen kehittänyt kenttäapteekin perustamista, jota pääsin testaamaan käytännössä Kreikassa toimivalla terveysklinikallamme.

Mitä työtoverisi eivät tiedä sinusta?

Olen hölösuu ja kerron yleensä kaikki asiani. Kysyin tätä työkavereiltani, eivätkä he tiedä millainen olen, kun olen oikeasti vihainen. 

Muistan yhden kerran, jolloin minulla alkoi vähän kiristää. Silloin he sanoivat, että nyt olit jo hieman pelottava.

Miten olet päätynyt töihin Punaiseen Ristiin?

Olen syntynyt Punaisen Ristin päivänä 8. toukokuuta ja vanhempani ovat olleet Punaisen Ristin ensiapuryhmässä. Jo alle kouluikäisenä esitin autokolarin potilasta ensiapurastilla.

Olin aina haaveillut kansainvälisestä avustustyöstä ja sairaanhoitajaksi valmistuttuani hain avustustyöntekijöiden peruskurssille. 

Ensimmäinen komennukseni oli Pakistanissa tulva-alueille vuonna 2007. Haitin maanjäristyksen jälkeen olin kerran kenttäsairaalassa ja kuudesti hoitamassa kansainvälistä ja paikallista henkilökuntaa.

Sen jälkeen minut pyydettiin nykyiseen työhöni Punaisen Ristin logistiikkakeskukseen Tampereen Kalkkuun.

Katastrofitilanteessa resurssit ovat vähäiset ja työllä on todella suuri merkitys. Tässä työssä tuntee antavansa kaikkensa.

Millainen on huono työpäivä?

Huono työpäivä on sellainen, kun netti tökkii, eikä tietokone toimi ollenkaan. Taidan vetää teknisiä ongelmia puoleeni.

Mikä on mieleenpainuvin tilanne / muisto työstäsi?

Joulukuussa 2014 ebolaepidemia oli levinnyt Sierra Leonessa ja meidän piti perustaa uusi hoitokeskus Konoon. Suomesta lähetettiin logistiikka- ja it-yksikkö, Norjasta ja Kanadasta hoitoyksiköt.

Paikalle tarvittiin myös henkilökuntaa, mutta ilmeisesti joulun viettäminen Sierra Leonessa ei ollut monenkaan mielestä houkuttelevaa. 

Huomasin lopulta olevani itse Sierra Leonessa vastaanottamassa näitä kaikkia yksiköitä jouluaattona. 

Meitä oli vain minä ja neljä vapaaehtoista, sillä kaikki muut olivat lomalla. En ikinä eläessäni ole saanut niin paljon paketteja.

Artikkelin alkuperäinen julkaisupäivä 12.8.2016