Ulkoministeriön kumppanuusjärjestöt herättelivät räväkkää keskustelua kehitysyhteistyöstä

Tatu Blomqvist SPR
Tatu Blomqvist SPR

Ulkoministeriön 11 kumppanuusjärjestöä nosti kehitysyhteistyön vaikuttavuuden ja haasteellisuuden puheenaiheiksi Helsingissä pidetyssä Suoraa puhetta kehitysyhteistyöstä -tilaisuudessa 12.3.

Tilaisuudessa haluttiin herättää avointa keskustelua yhteistyön saavutuksista ja haasteista hallituksen kehysriihtä kohti mentäessä.

Kumppanuusjärjestöt halusivat tilaisuuden kautta muistuttaa suomalaisten kansalaisjärjestöjen laadukkaasta ja tuloksellisesta kehitysyhteistyöstä ja vedota kehitysyhteistyömäärärahojen puolesta.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja muistutti, että elämme pirstaloituneessa maailmassa, jossa tarvitsemme kokonaisvaltaista näkemystä kehitysyhteistyöstä.

”Köyhyyden rakenne on muuttunut, valtaosa äärimmäisessä köyhyydessä elävistä asuu keskitulon maissa. Kehitysagendan seuraaminen vaatii mittareita, jotta yhteiskunnallista kehitystä voidaan tarkastella kokonaisvaltaisemmin”, Tuomioja totesi.

Varatoiminnanjohtaja Anne Pönni Suomen World Visionista toivoi avointa ja kriittistä keskustelua, jota hänen mukaansa pelätään nyky-yhteiskunnassa.

Parhaimmillaan kehitysyhteistyö antaa sysäyksen yhteiskunnalliselle muutokselle

”Kaikki kehitysyhteistyö ei tuota toivottua tulosta. On keskusteltava myös ongelmista ja virheistä. Kehitysyhteistyössä on riskejä ja niistä tulee voida keskustella”, Pönni sanoi.

”Parhaimmillaan kehitysyhteistyö on alkusysäyksenä yhteiskunnalliselle muutokselle. Olemme edesauttamassa pitkäjänteistä muutosta. Tilanteet voivat kuitenkin olla hankalia, kun monet toimintaympäristöt voivat olla epävakaita”, Pönni lisäsi.

Ohjelmajohtaja Julia Ojanen Plan Suomi Säätiöstä jatkoi: ”Meidän tulee huolehtia paikallisesta omistajuudesta. Meidän pääsääntöinen roolimme ei ole päättää, mikä on parasta. Kehitys ei ole insinööriprojekti. Tilivelvollisia olemme niille, joiden elämään yhteistyö tuo muutoksia”, Ojanen sanoi.

Ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen muistutti Suomen huonosta imagosta maailmalla. Vähäinen panostus kehitysyhteistyön rahoitukseen vaikutti hänen mukaansa myös siihen, että Suomi jäi ilman YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyttä.

Budjettitukea vai ruohonjuuritason työtä?

Paneelissa keskusteltiin myös rahoituksen muodoista. Ulkoasiainministeriössä nähdään edelleen monenlaisen kehitysyhteistyön tärkeys. Hallitusten välinen budjettituki herättää kysymyksiä korruptiosta ja kestävyydestä, mutta sillä voi olla myös pitkäkestoisia vaikutuksia mikro- ja makrotasolla, totesiTimo Olkkonen.

Perussuomalaisten kansanedustaja Hanna Mäntylä mietti, mihin rahat todella menevät. Hänen mukaansa kehitysyhteistyötä tulisi järkeistää. ”Miten paljon me voidaan auttaa rajojemme ulkopuolella eläviä ihmisiä?”, Mäntylä epäili.

Samalla hän kuitenkin antoi ymmärtää, että järjestöt tekevät hyvää työtä ja haluaisi niille lisärahoitusta.  Perussuomalaisten näkemyksen mukaan kansalaisten pitäisi itse saada päättää, mihin työhön heidän rahansa menevät – ennemminkin hyväntekeväisyyspohjalta.

Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöpäällikkö Maria Immosen mukaan Suomen kehitysyhteistyö on solidaarisuutta, jota suomalaiset ovat osoittaneet ulkomaalaisille jo tsaarin vallan ajoista lähtien.